Varainhankinta

Varainhankinta on järjestöjen, yhdistysten, säätiöiden sekä muiden yhteisöjen tarvitseman rahoituksen hankkimista vapaaehtoisten lahjoitusten, avustusten, sponsorointien ja muiden rahoituslähteiden kautta. Sen tarkoituksena on tukea toimintaa, projekteja tai rakennetta sekä vahvistaa toiminnan kestävyys ja vaikuttavuus. Varainhankinta eroaa tavallisesta liiketoiminnasta osin siinä, että tulo muodostuu lahjoituksista, avustuksista ja muista ei-tuotetuloista eikä välttämättä seuraa markkinaperusteista hintastrategiaa.

Varainhankinnan muotoja ovat muun muassa lahjoitukset ja testamentit, jäsenmaksut, apurahat ja valtion tai rahastojen myöntämät avustukset, yritys- ja yhteisökumppanuudet sekä sponsorointisopimukset. Lisäksi keräystoiminta ja joukkorahoitus ovat yleisiä tapoja kerätä varoja. Digitaalisen maailman myötä verkkilahjoitukset, kampanjat sosiaalisessa mediassa ja erilaiset verkkoalustat ovat yleistyneet ja tehostaneet viestintää sekä donor- eli lahjoittajayhteyksiä.

Prosessi kattaa strategian laatimisen, kohderyhmien ja tarinankerronnan määrittelyn sekä saatavien ja menojen suunnittelun. Tulosmittarit, raportointi ja donor- sekä sidosryhmäarvostus ovat pitkäjänteisen varainhankinnan keskeisiä osa-alueita. Eettisyys ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä: selkeäksilukevat tavoitteet, taloudellinen tilinpäätös sekä tietosuoja- ja lahjoittajatiedon käsittelyyn liittyvät käytännöt ovat keskeisiä.

Laillisuus ja sääntely vaihtelevat maittain, mutta varainhankinta yleisesti vaikuttaa lainsäädäntöön, verotukseen, tilintarkastukseen sekä rahankeräys- ja kuluttajansuojalainsäädäntöön. Suomessa usein korostuvat myös rahankeräyslainsäädäntö sekä julkisen tuen ja vastuullisen hallinnon vaatimukset. Varainhankinnan tarkoituksena on tukea yhteistä hyvää ja vahvistaa järjestöjen toimintakykyä sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.