Vapautustilanteet

Vapautustilanteet on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan erilaisia tilanteita, joissa henkilön vankeus, sidottu karkoittaminen tai muu valvottu rangaistus päättyy tai henkilölle myönnetään vapautus tai väliaikainen poissaolo. Käsite kattaa sekä rikosoikeudellisen järjestelmän piirissä tapahtuvat vapautumistilanteet että tilanteet, joissa henkilö on vapautumassa muista huoltolaitoksista tai valvotusta hoidosta. Vapautustilanteet voivat koskea esimerkiksi vankilavankeudesta vapautumista, koeajan vapautusta tai tilapäistä pääsyä vankilan ulkopuolelle eräin edellytyksin, sekä hoito- ja suojeluasemissa tapahtuvia vapautumisia.

Konteksteja ja käytäntöjä on useita. Rikosoikeudellisessa ohjauksessa vapautuminen yleensä edellyttää havaittavaa edistymistä, riskinarviointia ja suunnitelman toteuttamista, jolla turvataan yhteiskunnan turvallisuus ja henkilön sopeutuminen vapaan yhteisöön. Vapautuksen yhteydessä laaditaan usein valvontaan, asumiseen, työllistymiseen sekä sosiaalisten tukipalvelujen järjestämiseen liittyvä suunnitelma. Oikeuksista, valitusoikeudesta ja prosessin sujuvuudesta säädetään lainsäädännössä ja hallinnollisissa ohjeissa.

Myös terveys- ja sosiaalihuollon konteksteissa voidaan puhua vapautustilanteista, kun henkilö vapautuu määräajoin tai lopullisesti sairaala- tai hoitolaitoksesta tarvitsemaansa jatkohoitoa tai seurantaa vastaavasti, mutta ei enää pakonalaista hoitoa. Tällöin painottuvat hoidon päättymisen oikea-aikaisuus sekä siirtymä mahdollisten yhteisön tukien piiriin.

Yleisesti vapautustilanteita säätelevät oikeudellinen kehys, riskinarviointi ja oikeudenmukaisen riittävän tuen tarjoaminen, jotta vapautuminen ei aseta riskiprofiileja liian suureksi vaan tukee jälkiselviytyä ja palautumista. Eri maissa ja alueilla käytännöt vaihtelevat lainsäädännön ja hallinnon ohjeiden mukaan.