Vapaakauppajärjestelmissä
Vapaakauppajärjestelmissä tarkoitetaan taloudellisia järjestelyjä, joissa jäsenmaat sopivat poistavansa tai merkittävästi vähentävänsä tulleja, kiintiöitä ja muita kaupan esteitä keskinäisessä kaupassaan. Tavoitteena on edistää tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä, mikä voi johtaa talouskasvuun, tehokkuuden lisääntymiseen ja kuluttajahintojen laskuun. Vapaakauppasopimukset määrittelevät, mitkä tuotteet ja palvelut kuuluvat sopimuksen piiriin ja miten alkuperäsääntöjä sovelletaan, jotta vapaakaupan etuja ei hyödynnetä väärin. Vapaakauppa ei yleensä sisällä yhteistä ulkotullia tai yhteistä kauppapolitiikkaa kolmansia maita kohtaan, toisin kuin esimerkiksi tulliliitoissa. Merkittäviä esimerkkejä vapaakauppajärjestelmistä ovat Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA), joka on sittemmin korvattu Yhdysvaltain, Meksikon ja Kanadan välisellä kauppasopimuksella (USMCA), sekä Euroopan talousalue (ETA). Näiden sopimusten toimivuus ja vaikutukset ovat jatkuvan taloudellisen ja poliittisen keskustelun kohteena.