kauppapolitiikkaa

Kauppapolitiikka tarkoittaa valtion tai alueellisen yhteisön toimenpiteitä, joilla ohjataan ulkomaankauppaa. Siihen kuuluu sekä tuonnin että viennin ehtojen sääntely että maiden välisiä kaupankäyntisuhteiden politiikan kehittäminen. Tavoitteena on tukea talouskasvua, lisätä työllisyyttä sekä turvata kotimaisen tuotannon kilpailukyky ja kuluttajien etu. Kauppapolitiikka perustuu lainsäädäntöön, neuvotteluihin ja hallinnon toimiin, joita koordinoidaan yleensä kansallisilla tai alueellisilla viranomaisilla.

Välineet jakautuvat suoriin ja epäsuoriin keinoihin. Suorat välineet ovat tullit, tullikiintiöt ja muut tuonti- sekä vientirajoitukset sekä tukitoimet tai verokannustimet, joiden avulla vaikuttetaan tuotantoon ja investointeihin. Epäsuorat keinot sisältävät standardit, sääntelyn sekä tekniset esteet, sekä julkiset hankinnat, joiden ehdot ohjaavat ulkomaisen kilpailun asemaa. Lisäksi käytetään antidumping- ja suojatoimenpiteitä sekä kaupan sääntelyä vapaakauppasopimuksissa ja monenvälisissä puitteissa.

Kauppapolitiikan tavoitteisiin kuuluu talouskasvun ja työllisyyden edistäminen sekä kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn turvaaminen. Se pyrkii edistämään markkinoiden avoimuutta, kohtuullisia kaupankäynnin sääntöjä ja kuluttajansuojaa. Kansainvälisesti kauppapolitiikka perustuu sopimuksiin kuten GATT:n ja WTO:n periaatteisiin; se näkyy sekä monenvälisissä että alueellisissa yhteyksissä.

Käytännössä kauppapolitiikkaa koordinoidaan hallinnon sisällä. Esimerkiksi EU:n jäsenmailla kaupankäynti toimii yhteisen kauppapolitiikan puitteissa, jossa unionin elimet neuvottelevat ja soveltavat yhteisiä sääntöjä. Kehitysmailla voi olla erityisiä etuuksia ja ohjelmia, jotka tukevat kehitystä ja oikeudenmukaista kaupankäyntiä. Digitalisaation ja palvelukaupan yleistyessä erityishuomio kohdistuu tietosuojaan, sääntelyyn sekä ympäristö- ja työelämätavoitteisiin.