Vanadiini

Vanadiini on kemiallinen alkuaine, symboli V ja järjestysluku 23. Se on siirtymämetalli, jonka käyttökohteet ovat laajasti metalliseoksissa ja teollisuudessa. Vanadiinin nimi juontuu vanadiinista, muinaisen skandinaavisesta jumalattaresta Vanadista; alkuaine on saanut nimensä 1830-luvulla Sefströmin mukaan. Puhdas vanadiini esiintyy luonnossa pääasiassa mineraaleissa ja se yhdistyy useisiin epäorgaanisiin yhdisteisiin.

Ominaisuudet: Vanadiini on hopeanharmaa, kiiltävä metalli, joka kestää korroosiota ja jolla on korkea sulamispiste ( noin 1910 °C) ja kiehumispiste ( noin 3400 °C). Se on suhteellisen tiheä ja muodostaa useita eri oksidivaihtoehtoja, jotka mahdollistavat monimutkaiset kemialliset reaktiot ja katalyysisovellukset.

Löytyminen ja esiintyminen: Vanadiinia esiintyy maankuoren runsaudessa noin 0,02 prosenttia painosta. Tärkeimpiä malmeja ovat titanomagneettiset malmit sekä mineraalit kuten vanadiniitti ja vanadiinikromiittiyhdisteet. Maailmanlaajuisesti suurimmat tuotantomaat ovat Kiina, Venäjä sekä Etelä-Afrikka, ja merkittäviä määriä tuotetaan myös Kazakhstanissa ja Kanadassa.

Käyttötarkoitukset: Pääasiallinen käyttökohde on terästen lisäaine, jolla parannetaan lujuutta, kestävyyttä ja kovuutta sekä ehkäistään väsymisrikkoja. Vanadiinia käytetään lisäksi katalyytti- ja kemianteollisuudessa, esimerkiksi oksidaatio- ja polymerointiprosesseissa, sekä joidenkin pigmenttien valmistuksessa.

Turvallisuus: Vanadiiniyhdisteet voivat ärsyttää ihoa, silmiä ja hengitysteitä; aineiden pitoisuudet ja muodot vaikuttavat riskien suuruuteen. Käytännön käsittelyssä noudatetaan asianmukaisia turvallisuusohjeita ja suojavarusteita. Natural isotopit koostuvat 51V:stä (stabiili) ja pienestä osasta 50V:ää (radioaktiivinen).