Valosäteilyn

Valosäteilyn, eli optisen säteilyn, käsite viittaa ei-ionisoivaan elektromagneettiseen säteilyyn, jonka spektri kattaa näkyvän valon, ultraviolettisäteilyn sekä infrapunasäteilyn. Säteilyllä on sekä luonnollisia että keinotekoisia lähteitä; luonnollinen on auringon säteily, keinotekoisia lähteitä ovat valaisimet, näytöt, laserlaitteet sekä kuumennuslaitteet.

Säteilyn pääjakautuma käsittää UV-säteilyn (UV-A, UV-B, UV-C), näkyvän valon ja infrapunasäteilyn alueet. UV-C pääosin ilmakehän suojassa; UV-A ja UV-B voivat vaikuttaa ihoon ja silmään. Infrapuna aiheuttaa pääasiassa lämpövaikutuksia. Terveysvaikutukset riippuvat aallonpituudesta, altistusajasta ja tehosta: lyhytaikainen säteily voi aiheuttaa häikäisyä sekä silmä- ja ihoreaktioita, pitkäaikainen altistus voi lisätä iho- sekä verkkokalvovaurion riskiä.

Alttistumisen hallinta perustuu mahdollisimman pieneen altistumiseen sekä asianmukaisiin suojatoimiin: välttää suoraa silmäkontaktia voimakkaisiin lähteisiin, käyttää suojalaseja sekä ihon suojausta, rajoittaa altistumisen kestoa ja säätää valaistus sekä käyttötavat sopiviksi. Työpaikoilla noudatetaan ohjeita ja varoituksia.

Mittaaminen ja standardit: optisen säteilyn turvallisuus perustuu ICNIRP:n suosituksiin. Eurooppalaisia standardeja ovat EN 62471 sekä siihen liittyvät mittausmenetelmät. Mitatut arvot voidaan esittää esimerkiksi irradiancein (W/m^2) tai radiant exposurein (J/m^2).