Valokuitua

Valokuitu on ohut, joustava lasi- tai muovikuitu, jonka ydin (core) johtaa valoa ja jonka ympärillä oleva kuori (cladding) ohjaa sitä pitkälle. Valon siirto perustuu kokonaisheijastukseen, jonka avulla valo pysyy kuidussa ja etenee suuria etäisyyksiä.

Ytimen koon mukaan kuidut jaetaan yleisesti yksimoodikuituihin (single-mode), joissa ydintä on pienempi ja jotka soveltuvat pitkiin väleihin, sekä monimoodikuituihin (multimode), joissa ydin on suurempi ja ne sopivat lyhyempiin yhteyksiin. Materiaalina käytetään yleensä piidioksidia sisältävää lasia tai muovia. Lasikuitujen häviöt ovat pienemmät ja kantama suurempi, kun taas muovikuidut ovat halvempia ja joustavampia lyhyemmissä sovelluksissa.

Käyttökohteita ovat tietoliikenneverkot, datakeskukset sekä kotiverkot, ja lisäksi niitä hyödynnetään lääketieteessä (esim. endoskoopit), teollisessa mittauksessa sekä turvallisuus- ja mittausjärjestelmissä. Edut ovat korkea kaistanleveys, pieni signaalihäviö ja hyvä elektromagneettinen sietokyky; rajoitteita ovat kuidun hauraus ja asennuskustannukset sekä kustannukset verrattuna kuparikaapeleihin.

Valokuitujen valmistus jakautuu kahteen pääsuuntaan: lasikuitujen osalta preform-tekniikka ja vedätys (draw) prosessit, muovikuitujen osalta massan suulakepuristus (extrusio). Kansainväliset standardit ohjaavat kuidun ominaisuuksia ja sovelluskohteita.