lasikuitujen

Lasikuitujen käsite kattaa ohuita, joustavia säikeitä, joita käytetään valon ohjaamiseen ja tiedonsiirtoon. Ne voivat olla lasista (silikaattilasi) tai muovista valmistettuja. Valon ohjaus tapahtuu kokonaisheijastuksen kautta, kun ytimen indeksi on suurempi kuin kladdin indeksi.

Rakenne: kuitu koostuu ytimestä (core) ja kladdinista (cladding), sekä suojakuoresta. Ytimen ja kladdin eroa sekä niiden indeksejä hyödyntämällä valo pysyy kuitua pitkin rajapinnalla kokonaisheijastuksen avulla.

Tyypit: Silikaattikuitua käytetään pääasiassa tietoliikenteessä; muovikuituja (POF) käytetään lyhyillä etäisyyksillä kuluttajatuotteissa ja sovelluksissa. Single-mode -kuitu (ytimen halkaisija noin 8–10 µm) mahdollistaa pitkän kantaman tiedonsiirron, kun multimode -kuitu (ytimen halkaisija noin 50–62,5 µm) soveltuu lyhyempiin yhteyksiin.

Käyttökohteet: tele- ja Internet-verkot, datakeskukset, lääketiede (endoskopia ja sensorointi), sekä teollinen mittaus ja älykkäät rakennusjärjestelmät.

Valmistus ja kehitys: Silikaattikuitu valmistetaan esimuoteista ja kuitu vedetään sekä päällystetään suojakerroksilla. Tekniikoita kuten chemical vapor deposition (CVD) ja outside vapor deposition (OVD) käytetään ytimen ja kladdin muodostukseen. Kehitys on parantanut kestävyyttä, häviöitä ja kaistanleveyttä.