muovikuitujen

Muovikuidut ovat kuituja, joiden perusmateriaali on polymeerinen muovi. Yleisimmät raaka-aineet ovat polypropeeni (PP), polyesteri (PET) ja polyamidi (nylon, PA). Näiden lisäksi käytetään myös muita muoveja kuten polyuretaania ja akryylia. Muovikuidut voivat olla sekä staple-kuituja (katkaistuina) että jatkuvia filamenteja; niitä käytetään sekä kudottuina että neulottuina tekstiileinä sekä teollisessa käytössä.

Valmistus tapahtuu tyypillisesti melt-spinning-tekniikalla: polymeri sulatetaan ja suihkutetaan spinneretin läpi filamenteiksi, jotka jäähdytetään ja venytetään (drawn) kiteisyyden parantamiseksi. Tämän jälkeen filamentit voidaan katkaista staple-kuituiksi tai käsitellä jatkokäyttöön jatkuvina filamenteina. Joitakin polymeerejä voidaan valmistaa liuospainannalla (wet/dry spinning) varten, jolloin kuitu muodostuu liuoksen kautta.

Muovikuiduilla on matala tiheys, hyvä vetolujuus ja kyky kestää monia kemikaaleja sekä kulutusta. Ne voivat olla vedenpitäviä ja selviytyä lämpötilavaihteluista kohtuullisesti. Näitä kuituja käytetään laajalti tekstiileissä kuten vaatteissa ja verhoissa, teknisissä kankaissa sekä geotekstileissä, suodatusmateriaaleissa ja vahvistuskerroksina komposiitteihin. Lääketieteessä nylonia ja PET-kuituja käytetään muun muassa kirurgisina langoina ja muissa välineissä.

Ympäristö: muovikuidut ovat pitkälti ei-biohajoavia, ja niiden tuotanto sekä loppukäyttö voivat vaikuttaa mikromuovien päästöihin ympäristöön. Kierrätys on tärkeä kehitysalue, mutta kuitujen erottelu ja jalostaminen uudeksi tuotteeksi on teknisesti haastavaa lisäaineiden ja väriaineiden vuoksi. PET-, PP- ja PA-kuitujen mekaaninen sekä kemiallinen kierrätys on käytössä joillakin toimialoilla, ja kierrätettyjä kuituja käytetään uusissa tekstiileissä ja komposiittituotteissa. Tavoitteena on parantaa kierrätettävyyttä, pienentää energiankulutusta ja vähentää mikromuovien riskiä.