Vakuuttavuus

Vakuuttavuus on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan sitä, miten vakuuttava tai uskottava jokin väite, havainto tai toimintamalli on. Sen ydin on se, että väite voidaan osoittaa oikeaksi tai luotettavaksi todistusaineiston, menetelmien ja loogisen päättelyn avulla. Etymologisesti sana juontuu verbistä vakuuttaa, jonka merkitys kattaa sekä varmistamisen että vakuutuksen tunteen syntymisen.

Käyttöalueet ovat laajoja. Tieteessä ja tutkimuksessa vakuuttavuus liittyy tulosten todennettavuuteen, replikoitavuuteen sekä aineiston ja menetelmien läpinäkyvyyteen. Hyvä vakuuttavuus tarkoittaa sitä, että muut tutkijat voivat arvioida, toistaa ja soveltaa tuloksia luotettavasti.

Lainsäädännössä ja politiikassa vakuuttavuus kuvaa väitteiden tai ohjelmien luotettavuutta, sitovuutta ja perustelujen vankkuutta. Esimerkiksi päätöksenteossa pyritään esittämään riittävät todisteet vaikutuksista ja kustannuksista.

Sillä voi olla myös erityisiä merkityksiä riskien ja vakuutusten yhteydessä: vakuuttavuudella voidaan viitata siihen, miten hyvin jokin riski on vakuutettavissa tai otettavissa vakuutusten piiriin.

Mittareita vakuuttavuuden arviointiin voivat olla todistusaineisto, todennettavuus, näkyvyys, julkisesti saatavilla oleva data sekä kyky pyytää ja saada läpinäkyviä menetelmäkuvauksia. On tärkeää huomata kontekstisidonnaisuus ja mahdollinen subjektiivisuus.

Vakuuttavuus on monikielinen ja monitulkintainen käsite; sen tarkka merkitys riippuu alasta ja keskustelusta. Yleisesti se tarkoittaa kykyä perustella väite tai toiminta siten, että se hyväksytään luotettavana.