Vahingollisuus

Vahingollisuus tarkoittaa sitä ominaisuutta tai astetta, jolla jokin voi aiheuttaa haittaa ihmisille, eläimille, ympäristölle tai omaisuudelle. Sillä viitataan erityisesti siihen, millä todennäköisyydellä ja millä vakavuudella haitta voi realisoitua ottaen huomioon altistumisen, kontekstin ja mahdolliset herkät ryhmät. Etymologisesti sana muodostuu sanoista vahinko ja -llisuus, joka ilmaisee laadullista ominaisuutta.

Vahingollisuutta arvioidaan usein riskinarvioinnissa, jossa yhdistyvät todennäköisyys ja vaikutuksen vakavuus. Esimerkiksi kemikaalien, lääkkeiden tai teknologisten ratkaisujen yhteydessä arvioidaan sekä aineen luonteen aiheuttama haitta että käyttäjiin kohdistuva altistuminen. Vahingollisuus voi toimia säädösten ja politiikan perustana: turvallisuus- ja ympäristölainsäädäntö pyrkii minimoimaan korkean vahingollisuuden mahdollisuudet ja seuraamukset sekä rajoittamaan haitallisten aineiden käyttöä tai päästöjä.

Arvioinnin haasteita ovat epävarmuus, datan puutteet ja kontekstisidonnaisuus. Vahingollisuus on usein riippuvainen annostuksesta, altistusreitistä, aikavälistä sekä yksilöllisestä herkkyydestä. Lisäksi määritelmä voi vaihdella oikeudellisessa ja käytännön kontekstissa: vahingollisuus ei aina vastaa samaa kuin vaarallisuus tai riski, vaan riippuu siitä, miten potentiaalin toteutuminen arvioidaan.

Liittyvät käsitteet kuten vaarallisuus, riski sekä altistus auttavat kuvaamaan kokonaisvaikutusta. Hyvä vahingollisuusarviointi tukee turvallisuustoimia, sääntelyä ja ennaltaehkäisyä.