Vaahtobetoneissa

Vaahtobetoniin tai vaahtobetoneissa viitataan kevytrakenteiseen betonityyppiin, jossa rakennetta syntyy ilmakuplien avulla. Tämä antaa materiaalille alhaisen tiheyden ja parantaa eristavuutta verrattuna perinteisiin betoneihin. Suomessa termiä käytetään usein viittaamaan sekä autoklaavivaahtobetoniin (AAC) että joissakin tapauksissa laajempaan vaahtobetoniin, joka voidaan valmistaa ilman autoklaavaukset.

Vaahtobetoneissa sekoitus sisältää sementtiä, kalkkia, vettä sekä vaahtoa tai vaahtoa muodostavan aineen. Aluminiumpulveri on tyypillinen vaahtotuotannossa AAC:lle, kun taas joissakin laitteissa käytetään proteiinipohjaisia vaahdosaineita. Rakenteeseen muodostuvat säännölliset pienet ilmakuplat, jotka keventävät betonia ja heijastavat lämmöneristystä. Autoklaavivaahtobetonin tapauksessa valaminen ja kovettuminen tapahtuvat ennen kuin rakenteet altistetaan korkean paineen höyrykäsittelylle.

Ominaisuuksiltaan vaahtobetoni on kevyt, hyvän lämmöneristyksen omaava ja paloturvallinen materiaali. Tiheys on noin 400–600 kg/m3, lämmöneristyskyky noin 0,10–0,14 W/mK, ja puristussitkeys useimmiten noin 2–4 MPa riippuen tiheydestä. Materiaali voi olla kosteudesta riippuvainen, joten oikea pintasuojaus ja kosteudenhallinta ovat tärkeitä käytön aikana.

Käyttökohteita ovat ulko- ja sisäseinät, väliseinät sekä lattia- tai kattorakenteiden elementit. Vaikka vaahtobetoni on hyvä eriste, sen huokoisen rakenteen vuoksi joutuu kiinnityksessä käyttämään soveltuvia liitosmenetelmiä ja tartuntapintoja.

Standardit ja ympäristövaikutukset liittyvät käytettyyn tyyppiin ja valmistusmenetelmään; AAC:lle on olemassa eurooppalaisia standardeja, ja materiaalin tuotannon ympäristövaikutuksia arvioidaan suhteessa perinteisiin betoneihin.