VOCpitoisuuksia

VOCpitoisuuksia tarkoitetaan ilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden määrää. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC-yhdisteet) muodostuvat laajasta ainevalikoimasta, kuten benseenistä, tolueenista, formaldehydistä sekä erilaisista alkoholeista ja estereistä. Pitoisuudet ilmoitetaan yleensä µg/m3 tai ppb/ppm sekä kokonaispitoisuutena TVOC, jolla tarkoitetaan kaikkien mitattavien haihtuvien yhdisteiden yhteenlaskettua pitoisuutta.

TVOC kuvaa ilmanlaadun yleistä tasoa, kun taas yksittäisten VOC-yhdisteiden pitoisuudet ilmoitetaan erikseen. Yleisiä kohteita ovat formaldehydi, tolueni ja xilene sekä monet pienempikokoiset yhdisteet. Pitoisuudet voivat vaihdella suuresti ympäristön mukaan, ja ne riippuvat sekä lähteistä että ilmanvaihdosta.

Mittausmenetelmät vaihtelevat tarkoituksen mukaan. Laboratoriotutkimuksissa käytetään usein näytteenottoa ja analysointia (esimerkiksi GC-MS tai GC-FID). Kenttäolosuhteissa käytetään nopeasti reagoivia mittauslaitteita, kuten photoionisaatiodiodeja (PID), sekä erilaisia FTIR- tai sorptioperusteisia menetelmiä.

Lähteitä ja konteksteja ovat sekä sisätilat että ulkoilma. Sisätiloissa VOC-pitoisuuksiin vaikuttavat maalit, liuottimet, liimat, puutuotteet, siivous- ja toimistotuotteet. Ulkoilmaa kuormittavat liikenne sekä teolliset päästöt. Pitoisuuksien hallinta korostuu erityisesti sisätiloissa, joissa korkeammat arvot voivat heikentää mukavuutta ja terveyttä.

Terveysvaikutukset vaihtelevat yhdisteittain ja altistuksen keston mukaan; lyhytaikainen altistus voi aiheuttaa ärsytystä ja päänsärkyä, kun taas pitkäaikaiset vaikutukset ovat yhteydessä joihinkin VOC-yhdisteisiin liittyviin sairauksiin. Sääntely ja ohjeelliset arvot kulkevat EU- ja kansallisilla tasoilla sekä työterveys- ja turvallisuuslainsäädännössä, joissa määritellään suojakäytäntöjä ja OEL-arvoja yksittäisille yhdisteille. Seuranta ja lähteiden hallinta ovat olennaisia ilmanlaadun parantamisessa.