Ulkoilmaa

Ulkoilmaa (outdoor air) tarkoittaa ilmaa, joka sijaitsee ulkoilmassa rakennusten ulkopuolella ja ympäröivässä ympäristössä. Se on sekä luonnollinen että ihmistoiminnan vaikutuksesta syntyvä ilmakehä, ja sitä käytetään termillä, kun puhutaan sisäilmanvaihdosta ja ilmanlaadusta. Ulkoilmaa käytetään rakennusten ilmanvaihdossa sen laimentamiseen, jäähdyttämiseen ja kosteuden säätelyyn.

Ilmakehän koostumus on pääosin typen ja hapen suhdetta, noin 78 prosenttia typpeä ja noin 21 prosenttia happea, sekä pieniä määriä argonia ja muita kaasuja. Ilman kosteuspitoisuus vaihtelee sään mukaan, ja hiilidioksidi koostumus on noin 0,04 prosenttia, suuremmat pitoisuudet voivat esiintyä tiiviissä tilassa. Ulkoilmassa esiintyy myös epäpuhtauksia ja allergioihin vaikuttavia aineita; haitalliset hiukkaset (PM2,5 ja PM10), typen oksideja (NOx), otsoni (O3), rikkidioksidi sekä laajasti siitepölyä ja siitepölykauden tarttumista.

Ulkoilman laatu vaikuttaa sekä ulkona että sisällä eläviin ihmisiin. Hyvä ilmanvaihto ja riittävä ulkoilman vaihtuvuus voivat parantaa sisäilman laatua vähentäen kosteuden, epäpuhtauksien ja CO2-pitoisuuksien kertymää. Toisaalta korkeat ulkoilman epäpuhtaudet voivat lisätä sisäilman altistusta, erityisesti herkille, kuten astmaatikoille ja allergikoille. Ilmanvaihtojärjestelmät tuovat ulkoilmaa sisälle ja käsittelevät sitä yleensä ilmanlämmössä tai lämpöä palauttamalla, mikä vähentää energiahukkaa talviolosuhteissa.

Regulaatiot ja ohjeet asettavat tavoitepitoisuuksia ja ilmanvaihtovaatimuksia, mutta käytännöt vaihtelevat alueittain. Ulkoilman seuranta ja ilmanlaadun huomioiminen ovat osa rakennusten suunnittelua, terveellistä asumista ja energiatehokkuutta.