ilmanlaadusta

Ilmanlaatu tarkoittaa ilman koostumusta ja pitoisuuksia, jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen, hyvinvointiin ja ympäristöihin. Termi kattaa sekä ulkoilman että sisäilman tilan. Ulkoilmanlaadun tila määritellään paikkakunnittain ja siihen vaikuttavat liikenne, teollisuus sekä säätilat, kun taas sisäilman laatu riippuu ilmanvaihdosta, rakennusmateriaaleista ja kosteudesta.

Merkittävimmät ilmanlaatutuhlaat ovat pienhiukkaset (PM2.5, PM10), ultrakevyt hiukkasista sekä kaasumaiset epäpuhtaudet kuten typenoksidit NO2, otsoni O3, rikkivedyt SO2, hiilimonoksidi CO ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). PM2.5 havaitaan erityisen haitallisena terveydelle, koska ne tunkeutuvat syvälle keuhkoihin ja verenkiertoon. Pitoisuuksia seurataan laajojen mittausverkostojen avulla, ja tulokset julkaistaan yleisesti sekä alueellisesti.

Lyhytaikaiset altistumiset voivat aiheuttaa ärsytystä, yskää ja hengitysvaikeuksia, ja pitkäaikainen altistuminen lisää sydän- ja keuhkosairauksien riskiä. Herkkiä ryhmiä ovat lapset, vanhukset sekä ihmiset astmalla tai muista sairauksista kärsivät. Ilmanlaatu vaikuttaa myös ympäristöön, muun muassa vesistöjen happamoitumisen ja kasvien sekä maaperän terveyden kautta.

Ilmanlaatua seurataan sekä kotimaassa että EU-tasolla. Tiedot julkaistaan reaaliaikaisina ja ne koottiin ilmanlaatuindekseiksi; EU:n ilmanlaatu-direktiivit sekä WHO:n suositukset asettavat raja-arvoja, joita valtion on tavoiteltava. Päästöjä valvotaan pysyvin mittauksin sekä tilapäisillä mittauksilla, ja tulokset ovat yleisen saatavilla.

Ilmanlaadun parantamiseksi toimet kohdistuvat sekä ulkoisiin päästöihin että sisätiloihin. Ulkoilman osalta tärkeää on puhtas­teiden liikenteen ja energiantuotannon vähentäminen sekä puhtaat energianlähteet ja kestävät kaupungin suunnitteluratkaisut. Sisäilman laadun parantamiseen vaikutetaan ilmavaihtojen, kosteudenhallinnan ja terveellisten rakennusmateriaalien avulla.