VLANtunnisteiden

VLAN-tunnisteet ovat Ethernet-verkkojen mekanismi, jolla sama fyysinen linkki voidaan jakaa useisiin loogisiin paikallisiin verkoihin (VLAN). Niiden avulla voidaan eristää liikenne, hallita lähetysalueita ja pienentää broadcast-kulkua ilman erillisiä fyysisiä kytkimiä.

Standardi, joka määrittelee VLAN-tunnisteiden käytön, on IEEE 802.1Q. Tunniste lisätään Ethernet-kehyksen otsikon jälkeen, ja se koostuu kahdesta osasta: TPID (Tag Protocol Identifier) ja TCI (Tag Control Information). Yleisesti TPID-arvo on 0x8100. TCI sisältää kolme osaa: PCP (Priority Code Point, 3 bittiä), DEI/CFI (1 bitti) sekä VLAN ID:n (12 bittiä). VLAN ID on 1–4094 käytössä; 0 ja 4095 ovat varattuja erikoiskäyttöjä.

Käyttö majoittuu kahteen päätyyppiin porttien konfiguraatiossa. Access-portit siirtävät ainoastaan yhdistetyn VLANin liikennettä ja käyttävät ituun VLAN-sidonnaisuutta ilman tunnisteita kehikoissa. Trunk-portit voivat siirtää useita VLAN-tunnisteita samanaikaisesti ja niihin lisätään tunnisteet kehyksiin. Untagged-liikenne trunk- portilla saa usein oletus-VLANin, jota kutsutaan portin VLAN ID:ksi (PVID). Tämän avulla virta palautetaan oikealle VLANille, kun liikenne saapuu portille.

Q-in-Q (802.1ad) mahdollistaa VLAN-tunnisteiden pinottamisen, jolloin palveluntarjoajat voivat eristää asiakkaidensa liikenteen useamman tunnisteen tasolla. Tämä laajentaa VLAN-tunnisteiden peruskapasiteettia.

Tärkeitä huomioita ovat oikea native VLAN -määrittely, yhteensopivuus laitteen kanssa sekä mahdolliset turvallisuusriskit, kuten VLAN-hopping. VLAN-tunnisteet ovat keskeisiä verkkoarkkitehtuurin segmentoinnissa, hallinnassa ja skaalautuvuudessa.

---