Uudelleenkirjoittaminen

Uudelleenkirjoittaminen tarkoittaa tekstin sisällön ilmaisun muuttamista siten, että alkuperäisen viestin keskeiset ideat säilyvät, mutta sanat ja lauserakenteet ovat erilaisia. Tavoitteena on tuottaa sama merkitys uudella ilmaisulla, joka voi olla selkeämmän, sopivamman kohdeyleisölle tai tyyliin ja rakenteeseen paremmin soveltuva.

Sillä on useita käyttötarkoituksia ja konteksteja. Oppilaitoksissa uudelleenkirjoittamista käytetään parafraasin harjoitteluun, plagioinnin välttämiseen, tiivistämiseen tai tekstin sovittamiseen eri kurssivaatimuksiin. Journalistisessa ja sisällöntuotannossa sitä käytetään materiaalin päivittämiseen, kohdentamiseen eri yleisöille tai hakukoneoptimointiin sekä luettavuuden parantamiseen. Käännös- ja lokalisaatioprosesseissa uudelleenkirjoittaminen auttaa säilyttämään alkuperäisen viestin samalla kulttuurisella ja kielellisellä tasolla uudessa kieli- tai kulttuurikontekstissa.

Menetelmät ja käytännöt ovat seuraavankaltaisia. Keskeisiä ovat idean tunnistaminen, oleellisen määrän sekä yksiköiden löytäminen, sanamuotojen kiertäminen ja lauserakenteiden uudelleen järjestäminen sekä tyylin, rekisterin ja kohdeyleisön huomioiminen. Tärkeää on säilyttää faktat ja pääargumentit sekä tarvittaessa merkitä lähteet. Tarkistukset varmistavat, ettei merkityksiä menetetä tai muut kuvat vääristy. Hyvä uudelleenkirjoitus on luotettavaa, selkeää ja helposti lähestyttävää.

Haasteet liittyvät muun muassa merkityksen vivahteiden heikentymiseen, epäjohdonmaisuuksiin ja tekstin luettavuuden heikkenemiseen. Eettiset ja oikeudelliset näkökulmat korostavat plagioinnin välttämistä ja lähdeviitteiden asianmukaista käyttöä. Käytännössä laadun varmistamiseen kuuluu sekä oma- että vertaisarviointi sekä tekstin lukeminen kohdeyleisön näkökulmasta. Työkaluja voivat olla sanakirjat, tyyliohjeet ja kielelliset tarkistusmenetelmät; loppuviimeksi vastuu on kirjoittajalla.