Uudelleenhabilitaatiota

Uudelleenhabilitaatiota tarkoitetaan prosessia, jolla henkilön toimintakykyä pyritään palauttamaan tai ylläpitämään sairauden, vamman tai elämänkulun muutoksen jälkeen. Tavoitteena on edistää itsenäisyyttä, osallistumista ja elämänlaatua.

Prosessi on moniammatillinen ja yksilöllisesti räätälöity: se alkaa arvioinnista, jossa kartoitetaan fyysiset, kognitiiviset, kommunikaatio- ja sosiaaliset valmiudet sekä ympäristön esteet. Tämän jälkeen asetetaan tavoitteet ja laaditaan kuntoutussuunnitelma, joka sisältää harjoitteluohjelmia (kuntosaliharjoitteet, toiminnallinen harjoittelu, puhe- ja kielellinen kuntoutus), liikkumisen apuvälineet, ympäristön muutokset sekä mahdollisen kodin- tai työpaikan tukitoimet. Toteutus tapahtuu usein sekä terveydenhuollon ammattilaisten että asiakkaan ja läheisten osallistamana, ja se voi sisältää sekä päivittäisiä kotiharjoitteita että ryhmä- tai yksilötapaamisia.

Tehokkuudesta on runsaasti näyttöä, erityisesti monialaisista, varhaisista ja kotiin vietävistä ohjelmista. Uudelleenhabilitaation tarve ja muodot vaihtelevat diagnoosin mukaan, kuten aivoinfarktin, selkävammat, kognitiiviset haasteet tai liikuntarajoitteet.

Haasteisiin kuuluvat pääsy ja saatavuus, kustannukset sekä potilaan motivaation ylläpitäminen. Käsittelytapoihin kuuluu etiikan näkökulmat kuten potilaan itsemääräämisoikeus ja kulttuurinen sensitiivisyys. Yleisesti uudelleenhabilitaation päämäärä on tukea yksilöä saavuttamaan mahdollisimman itsenäinen ja osallistuva elämä.

---