Univaikeudet

Univaikeudet ovat yleisnimitys tilojen joukosta, joissa uni tai päivittäinen vire ei toteudu normaalisti. Ne voivat heikentää päivittäistä toimintakykyä ja hyvinvointia. Yleisimmät muodot ovat unettomuus (vaikeus nukahtaa tai pysyä unessa), uniapnea (unenaikaisen hengityksen katkeiluja), sekä pitkäaikainen päiväväsymys. Vähemmän yleisiä ovat esimerkiksi parasomniat tai REM-unen käyttäytymisen häiriöt. Univaikeudet voivat esiintyä yksittäisinä ilmiöinä tai toistuvina, kroonistuen joskus.

Syitä on monia: psykologinen stressi, masennus, ahdistus, krooniset sairaudet, lääke- tai päihdehaitat sekä epäsäännöllinen unirytmi tai vuorotyö voivat laukaista tai ylläpitää oireita. Oireisiin kuuluvat nukahtamisvaikeudet, yöllinen heräily, katkonainen uni, väsymys päivällä, keskittymisvaikeudet sekä ärtyneisyys.

Diagnoosi perustuu oireiden kuvaukseen ja unipäiväkirjaan; harvoin tarvitaan lisätutkimuksia kuten polysomnografiaa tai aktigrafiaa. Tärkeä osa on erottaa univaikeudet muista sairauksista, jotka vaikuttavat uneen tai vireystasoon.

Hoito riippuu muodosta ja sen taustalla olevista syistä. Yleisintä on unihygienia sekä kognitiivis-behavioraalinen terapia unihäiriöihin (CBT-I). Lääkehoito voi olla lyhytaikaista ja harkittavaa erityistilanteissa, mutta sitä käytetään varoen terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa. Joissakin tapauksissa hoito kohdistuu perussairauden hoitoon, uniapnean hoitoon tai vuorokausirytmin säätämiseen.

Ennuste vaihtelee: osa kokee oireita ohimenevästi, toiset tarvitsevat pitkäaikaista hoitoa ja elintapamuutoksia. Tietoinen avun hakeminen voi parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua.