Unirytmihäiriö

Unirytmihäiriö on unihäiriöiden ryhmä, jossa sisäinen vuorokausirytmi ei vastaa yksilön sosiaalisia tai työelämän asettamia aikatauluja. Tämän seurauksena nukahtamis- ja heräämisaikojen säännönmukaisuus heikkenee, mikä aiheuttaa univaikeuksia, päivittäistä väsymystä sekä heikentynyttä toimintakykyä.

Tyyppejä ovat muun muassa delayed sleep phase -häiriö (viivästynyt unirytmi), jossa nukahtaminen tapahtuu myöhään ja herääminen myöhään; advanced sleep phase -häiriö (ennakoinut unirytmi), jossa herätään aikaisin ja illalla väsyttää; epäsäännöllinen unirytmi (irregular sleep-wake rhythm), jossa unirytmi on epäjatkuva ja hyvin vaihteleva; ei-24 tunnin unirytmi (non-24-hour sleep-wake rhythm) sekä usein sokeilla esiintyvä segu, vuorotyön aiheuttama unihäiriö ja matkustuksesta johtuva jet lag -ilmiö. Keskeistä on, että unirytmi ei kohtaa yksilön elämän rytmiä.

Syyt ja riskitekijät voivat olla monimutkaisia ja mukaan voivat tulla genetiikka, valoaltistukset, ikä, elämäntavat sekä vuorotyö tai matkustelu itä-länsisuuntaisesti. Tärkeää on, että muut unihäiriöt (kuten uniapnea tai insomni) suljettuna pois on huomioitava asianmukaisessa diagnoosissa.

Oireet koostuvat usein toistuvasta vaikeudesta nukahtaa tai herätä sopivaan aikaan, päivässä väsymys, keskittymisvaikeudet ja mielialan vaihtelut. Diagnoosi perustuu kliiniseen arviointiin, unirytmin päiväkirjaan sekä mahdollisesti aktiivisuus­mittaukseen (aktiografia) tai polysomnografiaan ravittaessa toista diagnoosia.

Hoito perustuu unirytmin uudelleenohjaukseen ja elämäntapavalintoihin. Keskeisiä keinoja ovat säännöllinen unirytmi, valonhallinta (esim. runsaasti aamuauringon tai kirkkaan valon käyttöä oikeaan aikaan sekä ilta- ja yön ajan valon vähentäminen), melatoniinin ajoitus sekä muokkaus vuorotyön suunnitteluun. Tarvittaessa käytetään lyhytaikaista lääkehoitoa, mutta pääpaino on käyttäytymisen muutoksissa ja valohoidoissa. Monet unirytmihäiriöt ovat pitkäaikaisia, mutta oireita voidaan lievittää ja toimintakykyä parantaa asianmukaisella hoidolla.