Ulkoiluttaminen

Ulkoiluttaminen (ulkoiluttaa, ulkoiluttaminen) tarkoittaa tilapäistä tai säännöllistä toimintaa, jossa henkilö tai lemmikki viedään ulos liikkumaan ja nauttimaan ulkoilmasta. Termiä käytetään sekä ihmisistä että eläimistä puhutessa. Ulkoiluttaminen voi toteutua arjessa kotona, hoivakodeissa ja palveluasumisessa sekä eläintenhoidossa.

Ihmisten ulkoiluttaminen on yleistä vanhusten, vammaisten tai muiden hoitoa tarvitsevien asiakkaiden kohdalla. Se voi olla osa päivittäisiä rutiineja tai erillinen virkistyskäynti. Tavoitteita ovat fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen, mielialan kohottaminen sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen tukeminen. Toteutuksessa huomioidaan asiakkaan terveydentila, turvallisuus ja yksilölliset tarpeet. Vastuu ulkoilutuksesta voi jakautua hoitohenkilökunnan, omaisten tai vapaaehtoisten kesken, ja säänmukaiset varusteet sekä riskienhallinta ovat keskeisiä.

Lemmikkien ulkoiluttaminen on yleistä ja tärkeää erityisesti koirien kohdalla. Se tarjoaa liikuntaa, virikkeitä ja mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ulkoilutuksen käytännöt vaihtelevat: lenkit, aidatut alueet sekä tarvittavat varusteet kuten hihna ja heijastimet. Jätösten kerääminen sekä muiden käyttäjien huomiointi ovat osa vastuullista ulkoiluttamista. Sääolosuhteet ja lemmikin terveydentila vaikuttavat ulkoilutusten pituuteen ja toteutustapaan.

Organisaatiossa ja yhteisössä ulkoiluttamisen suunnittelulla pyritään varmistamaan tasapuolinen pääsy ulkoiluun sekä turvallisuus. Reittejä ja aikatauluja räätälöidään yksilön tai lemmikin mukaan, ja tilanteen mukaan voidaan käyttää vapaaehtoisia tai ammattilaisia. Hyvän ulkoiluttamisen perusta on selkeät ohjeet, riskinarviointi sekä sään ja terveydentilan mukaisten päätösten tekeminen.