UHFtyypit

UHFtyypit viittaa ultrakorkean taajuuden (UHF) alueella käytettäviin radioviestinnän sovelluksiin ja laitteisiin. UHF-alue kattaa tyypillisesti taajuudet noin 300 MHz:sta 3 GHz:iin. Säädösten mukaan eri palvelut ja toimijat jakavat tämän alueen, ja käyttö vaihtelee maittain.

Esimerkkejä UHF-sovelluksista ovat television UHF-kanavat, langattomat lähiverkkoteknologiat kuten Wi-Fi 2,4 GHz ja Bluetooth, sekä RFID-järjestelmät UHF-kaistoilla (yleisesti 860–960 MHz maakohtaisesti). Lisäksi matkapuhelinverkot hyödyntävät UHF-alueen osia, kuten 800–900 MHz ja 1,8–2,1 GHz kaistoja riippuen maasta. WLAN:n lisäksi UHF-alueella on sovelluksia valvonta- ja teollisuuslaitteissa sekä lyhyen kantaman langattomissa järjestelmissä.

UHF-signaalien ominaisuudet mahdollistavat pienemmän antennin ja tiheän spektrin käytön, mikä soveltuu kompakteihin laitteisiin ja kaukokaistaleisiin. Toisaalta kantama on lyhyempi kuin matalammilla taajuuksilla, ja rakennukset sekä sää voivat heikentää signaalia enemmän. UHF-alueella esiintyy myös monipath-häiriöitä ja eroaa muiden taajuuksien läpäisykyvyssä.

Sääntely ja taajuusvaraukset tapahtuvat ITU:n sekä kansallisten viranomaisten kautta. Osa kaistoista on lisensoitu, osa lisensoimatonta. Esimerkiksi 2,4 GHz ISM-alue on useissa maissa lisensoimaton, kun taas muut UHF-kaistat ovat lisensoituja ja niitä hallitaan käyttöä ja lisenssejä koskevilla säännöillä.

UHF-alueen käyttö jatkaa kehittymistään uusien modulaatioiden sekä koordinoitujen verkkojen avulla, mikä laajentaa sekä kuluttaja- että teollisuussovelluksia.

---