Työmarkkinaneuvottelut

Työmarkkinaneuvottelut ovat Suomen työmarkkinajärjestelmän keskeinen väline, jossa työntekijä- ja työnantajapuolen sosiaaliset kumppanit käyvät neuvotteluja. Tavoitteena on sopia yleisistä palkankorotuksista, työaikajärjestelyistä sekä muista työehtoihin liittyvistä periaatteista ja ehdoista, joilla tavoitellaan yhtenäistä kehystä suurten osaa työmarkkinoista koskevaksi. Neuvottelut voivat tapahtua kansallisella tasolla tai useammin sektoreittain/ toimialoittain, ja niiden tuloksista muodostuu yleensä yleissitovia työehtosopimuksia tai niiden raameja.

Osallistujat ja rakenteet: Kansallisella tasolla neuvotteluissa ovat mukana suurimmat työntekijäjärjestöt, kuten SAK, STTK sekä Akava, sekä työantajaliitto EK ja sen alakohtaiset järjestöt. Lisäksi julkisella sektorilla voi olla omia neuvottelu- ja sopimusprosessejaan. Sopimusten piiri voi ulottua koko yhteiskunnan tasolle tai rajoittua tiettyihin aloihin.

Prosessi: Työmarkkinaneuvottelut etenevät yleensä ennakointia ja valmistelua seuraten, ja ne voivat johtaa neuvottelukierrokseen, jossa pyritään yhteisymmärrykseen palkankorotuksista ja työehdoista. Jos tulosta ei synny, osapuolet voivat hakeutua sovitteluun valtion antamaa sovittelua hyödyntäen. Mikäli sovittelu ei tuota ratkaisua, voi syntyä työriita, joka voi johtaa työtaistelutoimiin lain määräämällä tavalla.

Tärkeys: Neuvottelut muodostavat suomalaisen palkkakehityksen ja työehdojen koordinaation perustan. Niiden tulokset vaikuttavat mm. palkakustannuksiin, työn tuottavuuteen ja taloudelliseen kilpailukykyyn sekä pyritään rakentamaan työmarkkinoiden vakaata kehitystä ja työrauhaa. Historiaan liittyen työmarkkinaneuvottelut ovat olleet keskeinen osa suomalaista sopimusjärjestelmää jo useita vuosikymmeniä.