Työllistyminen

Työllistyminen tarkoittaa prosessia, jossa yksilö siirtyy työmarkkinoille tai säilyttää työpaikan. Se kattaa sekä ensimmäiseen työelämään tulemisen että työmarkkinoille uudelleen pääsyn esimerkiksi työttömyyden tai koulutuksen jälkeen. Työllistyminen riippuu sekä yksilön osaamisesta ja valmiuksista että työmarkkinoiden kysynnästä.

Seikkoja, jotka vaikuttavat työllistymiseen, ovat sekä yksilöllisiä että rakenteellisia. Yksilöllisiä tekijöitä ovat koulutus, ammatillinen osaaminen, kielitaito, työkokemus, verkostot sekä terveys ja työkyky. Rakenteellisia tekijöitä ovat alueellinen ja toimialakohtainen työvoiman kysyntä, väestön ikäprofiili sekä talouden suhdanteet ja teknologinen muutos. Havaitaan usein eroja muun muassa koulutusasteen, asuinpaikan ja toimialan mukaan.

Palvelut ja politiikat tukevat työllistymistä aktiivisen työmarkkinapolitiikan keinoin. Suomessa yleisimpiä keinoja ovat uraneuvonta, työnhakijan ohjaus, koulutukset sekä työllistämisen tukeminen esimerkiksi palkkatuen tai muita työvoimakoulutuksia hyödyntämällä. TE-palvelut (tai vastaavat työ- ja elinkeinopalvelut) tarjoavat ohjausta, koulutusta sekä mahdollisesti tuettua työhönpääsyä.

Koulutus- ja harjoittelumahdollisuudet vaikuttavat työllistymiseen, erityisesti ammatillinen koulutus ja oppisopimuskäytännöt sekä työn ohessa tapahtuva oppiminen. Haasteisiin kuuluvat nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tuominen sekä maahanmuuttajien integroituminen työmarkkinoille, joissa kieli- ja pätevyysvaatimukset voivat muodostaa esteen.

Työllistymisen tilaa arvioidaan tilastollisesti muun muassa työllisyysasteen ja työttömyysasteen kautta, joita seuraavat usein alueelliset erot sekä pitkään työttöminä olleiden määrät.