Työhyvinvoinnin

Työhyvinvoinnin käsite viittaa työntekijöiden kokemaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin työssä. Siihen kuuluu fyysinen ja psyykkinen terveys, turvallisuus sekä sosiaaliset suhteet, työyhteisön ilmapiiri, motivaatio ja työtyytyväisyys.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat työterveys ja turvallisuus, psykologinen turvallisuus, stressin hallinta, työn merkityksellisyys, autonomia, oppimismahdollisuudet sekä työn ja yksityiselämän tasapaino.

Työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät sekä yksilön että organisaation tasolla: työn vaatimukset ja resurssit, johtaminen, organisaatiokulttuuri, työyhteistyö sekä fyysiset työympäristön olosuhteet.

Seuranta ja tulokset: työhyvinvointia arvioidaan usein henkilöstökyselyin sekä mittauksin kuten sairauspoissaolot, vaihtuvuus ja tuottavuus. Hyvinvoinnin parantaminen voi vähentää uupumusta ja lisätä sitoutuneisuutta sekä suorituskykyä.

Toimenpiteet ja käytännöt: työn suunnittelu ja kuormituksen hallinta, ergonomia, psykososiaalisen kuormituksen ehkäisy, joustavat työaikamuodot, osallistaminen sekä laadukas työterveydenhuolto ja johtaminen.

Konteksti ja merkitys: Suomessa sekä monissa muissa maissa työhyvinvointi on tärkeä osa laadukasta työelämää. Lainsäädäntö, työterveyshuolto ja vuorovaikutteiset toimintatavat tukevat organisaatioita parantamaan työhyvinvointia.