Tutkintorakenteet

Tutkintorakenteet ovat Suomessa käytössä olevan korkeakoulutuksen tutkintojen järjestelmällisiä rakenteita. Ne noudattavat pitkälti Bologna-prosessia ja Euroopan korkeakoulutuksen tilaa, ja niiden tavoitteena on tarjota selkeä, oppilaitoksesta riippumaton kehyksisuus opintojen suorittamiseen sekä liikkuvuus eri oppilaitosten välillä.

Koulutuksen kaksijakoisuus muodostuu yliopistot ja ammattikorkeakoulut (AMK) -poluista. Yliopistoissa tarjotaan alempi korkeakoulututkinto sekä ylempi korkeakoulututkinto, kun taas AMK-tasolla suoritetaan ammattikorkeakoulututkinto. Tutkinnon nimikkeet voivat vaihdella, mutta rakenteellisesti ne seuraavat samaa porrasta: alempi tutkinto, ylempi tutkinto sekä tutkimuspainotteisissa oppilaitoksissa lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot.

Opintopisteiden (ECTS) perusteella tutkinnat jaetaan konkreettisesti. Tyypillisesti alempi korkeakoulututkinto (Bachelor's) vaatii noin 180 ECTS, ylempi korkeakoulututkinto (Master's) noin 120 ECTS, ja näiden yhteispistemäärä vastaa noin 300 ECTS-merkintää koko tutkinnon suorittamiseen. Masterin ohjelmissa on usein myös tutkielma, joka on osa loppuun suoritettavaa tutkintoa.

Sivuaineet, pääaineet ja vapaasti valittavat opinnot muodostavat tutkinnon rakenteen. Bachelor-tutkinto sisältää perus- ja alanopintoja sekä opinnäytetyön (kandidaatintöiden sijasta usein nimellä tutkielma). Master-tutkinto rakentuu syventävistä opinnoista, valinnaisista kursseista sekä merkittävästä tutkimuksellista työstä eli pro gradu -tutkielmasta.

Yliopistot tarjoavat lisäksi tutkimuspainotteisten tutkintojen reitin, jossa lisensiaatti (lisensiaatin tutkinto) sekä tohtori (tohtorin tutkinto) ovat yleisiä. Lisensiaatti on usein väliin jäävä tai erikoistumista syventävä tutkinnon osa, kun taas tohtori edellyttää originaalista tutkimusta ja julkista väitöskirjan puolustusta. Tutkintorakenteet mahdollistavat koulutuspolkujen siirrettävyyden ja kansainvälisen mobiliteetin.