korkeakoulutuksen

Korkeakoulutus tarkoittaa korkea-asteen opetusta ja tutkimusta, jota annetaan toisen asteen koulutuksen jälkeen. Se sisältää sekä tieteelliseen tutkimukseen että työelämävalmiuksien kehittämiseen tähtäävää koulutusta. Suomessa korkeakoulutus jakautuu kahteen päätyyppiin: yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.

Yliopistot painottavat sekä perinteistä että sovellettua tutkimusta ja tarjoavat tutkintoja kuten kandidaatin, maisterin sekä lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Ammattikorkeakoulut keskittyvät työelämässä tarvittaviin käytännön valmiuksiin sekä soveltavaan tutkimukseen, ja niiden tutkinnot ja rakenne heijastavat tyypillisesti ammatillista suuntautumista.

Korkeakoulutuksen järjestäminen Suomessa määräytyy lainsäädännön puitteissa; hallinnointi ja rahoitus jakautuvat valtion ja yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen välillä. Laadunvarmistuksesta huolehtivat kansallinen taso ja kansainväliset akkreditointijärjestelmät, ja toimijat osallistuvat sekä kansalliseen että kansainväliseen yhteistyöhön sekä tutkimus- ja koulutusyhteistyöhön.

Kansainvälinen yhteistyö ja digitaalinen kehitys muokkaavat korkeakoulutuksen roolia. Opiskelijat osallistuvat vaihto-ohjelmiin ja tutkimusyhteistyöhön, ja elinikäinen oppiminen sekä etäopetus ovat keskeisiä kehityssuuntia. Korkeakoulutus tavoittelee korkeaa tutkintotasoista osaamista, tutkimuksellista vaikuttavuutta sekä vahvoja vuorovaikutussuhteita työelämän kanssa.