Turvallisuusstandardien

Turvallisuusstandardien käsite kattaa kirjalliset vaatimukset, ohjeet ja testausmenetelmät, jotka määrittävät, miten tuotteet, palvelut ja prosessit on suunniteltu ja toteutettu turvallisiksi. Niillä pyritään vähentämään fyysisiä vaaroja, terveysriskejä sekä tietoturvaan liittyviä uhkia. Turvallisuusstandardit kattavat muun muassa työturvallisuuden, tuoteturvallisuuden, sähkö- ja rakennusturvallisuuden sekä tietoturvan ja ympäristöriskit.

Standardien kehittäminen ja ylläpito tapahtuu kansainvälisissä ja alueellisissa organisaatioissa. ISO ja IEC laativat ja päivittävät standardeja; eurooppalaisia standardeja koordinoivat CEN ja CENELEC. Suomessa standardit välittää ja koordinoi Suomen Standardisoimisliitto SFS. Kehitysprosessi perustuu asiantuntijatyöhön, lausuntokierroksiin sekä konsensusperusteiseen lopulliseen hyväksyntään. Monet turvallisuusstandardit ovat vapaaehtoisia, mutta säädökset voivat viitata harmonisoituihin standardeihin, joiden noudattaminen on pakollista tietyissä tuotteissa tai palveluissa.

Standardien käyttöönotto tapahtuu konformiteetin osoittamisen, sertifioinnin tai laadunvarmistuksen kautta. Ne toimivat riskienhallinnan, turvallisuus- ja ympäristövaatimusten sekä luotettavuuden parantamisen välineinä. Esimerkkejä ovat ISO 45001 työturvallisuusjohtamiselle, ISO 27001 tietoturvallisuudelle sekä ISO 9001 laadunhallinnalle; eurooppalaisia esimerkkejä ovat harmonisoidut standardit, jotka tukevat CE-merkintää.

Turvallisuusstandardien rooli on kasvanut nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten kyber- ja teknologiapainotteisissa ympäristöissä, ja niiden päivittäminen on tärkeää, jotta standardit heijastavat uusinta tietoa ja parhaita käytäntöjä. Ne eivät kuitenkaan yksin ratkaise kaikkia riskejä, vaan muodostavat yhteisen viitekehyksen turvalliselle toiminnalle.