Tupakkalainsäädäntö

Tupakkalainsäädäntöä tarkoittaa Suomen lainsäädäntöä, joka ohjaa tupakkatuotteiden, nikotiinipitoisten tuotteiden sekä näiden markkinointia, myyntiä ja käytön rajoituksia. Lainsäädäntö pyrkii vähentämään tupakointia, suojelemaan nuoria ja edistämään kansanterveyttä. Se rakentuu sekä kansallisista säädöksistä että kansainvälisistä sitoumuksista, kuten EU:n tupakkatuotteiden direktiiveistä ja WHO:n tupakkasopimuksesta.

Keskeiset säädökset kattavat muun muassa myynnin alaikäisille kieltäminen, pakkausten terveysvaroitukset sekä mainonnan ja sponsoroinnin rajoitukset. Lainsäädäntö säätelee myös tupakkatuotteiden käyttöä yleisissä sisätiloissa sekä julkisten tilojen ja tapahtumien tupakointikieltoja. Pakkaukset ja merkit ovat lain mukaan pakollisia ja niihin liittyy varoituskuvia sekä tekstiilmoituksia. Lainsäädäntöä valvovat viranomaiset, ja rikkomuksista voidaan määrätä seuraamuksia kuten sakkoja tai muita seuraamuksia liiketoiminnan rajoituksia koskien.

Nikotiinipitoiset tuotteet, mukaan lukien sähköiset tupakkatuotteet, kuuluvat sääntelyn piiriin. Niille asetetaan myynti-, markkinointi- ja pakkausvaatimuksia sekä valmistus- ja turvallisuusstandardeja, joiden tarkoituksena on lisätiedon tarjoaminen ja riskien vähentäminen.

Verotus ja kaupan valvonta ovat keskeisiä keinoja. Tupakkatuotteet ovat verotuksen alaisia, ja tulliviranomaiset sekä poliisi sekä markkinavalvonta seuraavat lain noudattamista sekä torjuvat laitonta kauppaa. Vaikutukset näkyvät yleisen tupakoinnin vähenemisenä ja nuorisokäytön rajoittamisena, mutta lainsäädäntöä päivitetään säännöllisesti uusien tuotteiden ja markkinointikeinojen myötä.