Tuntohäiriöitä

Tuntohäiriöt, eli sensoriset häiriöt, viittaavat muutoksiin tai poikkeavuuksiin siinä, miten keho aistii kosketusta, painetta, lämpötilaa, kipua tai asentotuntoa. Nämä tuntemukset välittyvät hermoston kautta aivoihin, ja häiriöt voivat johtua ongelmista missä tahansa osassa tätä reittiä. Tuntohäiriöitä ilmenee monenlaisina tuntemuksina, kuten pistelynä, puutumisena, polttavana tai pistävänä kipuna, tai jopa tunnon täydellisenä menetyksenä. Toisaalta ne voivat ilmetä myös yliherkkyytenä ärsykkeille, joita normaali ihminen ei juurikaan huomaisi.

Yleisiä syitä tuntohäiriöille ovat hermovauriot, jotka voivat johtua esimerkiksi sairauksista kuten diabetes, tai fyysisestä vammasta, kuten puristuksesta tai venähdyksestä. Neurologiset sairaudet, kuten multippeliskleroosi (MS-tauti) tai aivohalvaus, voivat myös häiritä tuntoaistin toimintaa. Tietyt lääkkeet tai kemikaalit, sekä puutos tietyistä vitamiineista, voivat aiheuttaa tuntohäiriöitä. Myös pitkäaikainen paine tiettyyn hermoon, kuten rannekanavaoireyhtymässä, voi johtaa oireisiin.

Tuntohäiriöiden diagnoosi perustuu tyypillisesti potilaan oirekuvaukseen, neurologiseen tutkimukseen ja mahdollisesti lisätutkimuksiin, kuten hermorata- tai lihasaktiviteettitutkimuksiin (ENMG) tai kuvantamismenetelmiin. Hoidon tavoite on usein lievittää oireita ja hoitaa taustalla olevaa syytä. Tämä voi sisältää lääkehoitoa kivun tai tulehduksen hallintaan, fysioterapiaa toimintakyvyn ylläpitämiseksi tai parantamiseksi, tai kirurgista toimenpidettä esimerkiksi puristuksissa olevan hermon vapauttamiseksi. Tuntohäiriöiden ennuste vaihtelee huomattavasti riippuen niiden syystä ja vakavuudesta.