Tuntohäiriöt

Tuntohäiriöt ovat aistitoiminnan poikkeavuuksia, joissa aistitiedot koetaan epätyypillisesti tai niihin liittyy vääristynyttä tuntoa. Ne voivat ilmetä muun muassa puutumisena, kihelmöintinä, pistelystä, polttavana tunteena sekä yliaistimisena. Tuntohäiriöt voivat olla paikallisia tai yleisiä ja niiden alkamisajankohta voi vaihdella äkillisestä krooniseen kehitykseen.

Tyypillisiä muotoja ovat hypoestesia tai anestesia (puutuminen), parestesia (kihelmöinti/pistos), dysestesia (epämiellyttävät tuntemukset) sekä allodynia (tuntopisteen kivuliaisuus). Tuntohäiriöihin voi liittyä myös heikentynyt tai muutoksellinen proprioseptiokoordinaatio.

Syyt voivat olla perifeerisiä tai keskushermoston alkuperäisiä. Diabeettinen tai alkoholiperäinen neuropatia, hermon puristukset (esim. välilevyn pullistuma), radikulopatia sekä selkäydin- tai aivoperäiset sairaudet ovat yleisiä. Lisäksi voivat olla vitamiini- tai kilpirauhasen häiriöt, infektiot, joidenkin lääkkeiden haittavaikutukset sekä psykogeeniset tekijät.

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin ja neurologiseen tutkimukseen sekä verikokeisiin ja kuvantamiseen (esim. MRI). Tarvittaessa käytetään elektrofysiologisia tutkimuksia, kuten hermojohtokykyä mittavia kokeita ja evoked-potentiaalitutkimuksia.

Hoito kohdistuu taustalla olevaan syyhyn sekä oireisiin. Esimerkkejä ovat veren glukoosin ja B12 -tasojen sekä kilpirauhasarvojen optimointi ja alkoholin käytön lopettaminen. Kipua lievittävät sekä hermostollista toimintaa tukevat lääkehoidot (esim. gabapentinoidit, duloksetiini) sekä fysioterapia ja rehabilitaatio. Psykogeenisten oireiden osalta voidaan tarvita psykososiaalista tukea.

Ennuste riippuu syystä ja hoidosta; osa tuntohäiriöistä lievittyy tai paranee, toiset voivat jäädä pitkäaikaisiksi.