Tulvasimuloinnissa

Tulvasimulointi on laskennallinen menetelmä, jolla arvioidaan tulvavaaraa sekä veden leviäminen maa-alueilla. Tulvasimuloinnissa tarkoitetaan erityisesti veden korkeuksien ja tulva-alueiden eksplisiittistä simulointia. Sitä käytetään sekä suunnittelussa että hätätilanteiden hallinnassa. Tulvasimulointi yhdistää hydrologiset mallit, jotka kuvaavat vesimäärien muutoksia sade- ja sulamisvesien sekä maaperän läpäisykyvyn perusteella, ja hydrodynaamiset mallit, jotka simuloivat veden korkeuksia, virtausta ja tulva-aluetta.

1D- ja 2D-hydrauliset mallit ovat yleisiä: 1D-mallit seuraavat virtaamaa joen tai kanavan pituusakselilla, kun taas 2D-mallit ratkaisevat päivitettyjä Navier–Stokesin yhtälöitä kahdessa ulottuvuudessa, jolloin tulvapinta voidaan erottaa maaston monimuotoisuuden mukaan. Tulvasimuloinnin syötteitä ovat korkeusmalli (DEM), sademäärä- ja virtaama-aineiston lisäksi maaperä- ja maankäyttötiedot sekä Manningin luku, joka kuvaa virtausvastusta.

Mallinnus etenee datan keruusta, valintaan ja kalibrointiin sekä validointiin. Tavoitteena on tuottaa tulva-alue- ja vedenkorkeuskarttoja sekä virtaustietoja, joita voidaan käyttää riskinarviointiin, infrastruktuurisuunnitteluun ja hätäsuunnitteluun. Epävarmuus estää täsmällisyyden: DEMin tarkkuus, parametriarvot, ja tulevaisuuden sää- ja ilmastokehitykset vaikuttavat tuloksiin.

Käytössä ovat muun muassa HEC-RAS, TELEMAC, LISFLOOD-FP, MIKE ja SWMM. Tulvasimulointi tukee sekä pitkäaikaista suunnittelua että reagoivaa päätöksentekoa turvallisuuden parantamiseksi.