Tulonkasvun

Tulonkasvu tarkoittaa tulojen tason muutosta ajassa. Siitä voidaan puhua nimellisesti (kasvu rahassa) tai reaaliarvona, jolloin inflaatio on poistettu. Tulonkasvua voidaan tarkastella kokonaistaloudellisena kasvuna, yksilöiden tai kotitalouksien tulojen kasvuna sekä per capita -kasvuna eli tulojen kehityksen mittaamisena asukasta kohti. Lisäksi käytetään usein mediaanituloja kuvaamaan keskivälin kehitystä väestössä.

Mittaaminen perustuu tilastoihin. Reaali tulonkasvu lasketaan poistamalla inflaatio nimelliskasvusta. Yleisimpien mittaustapojen piiriin kuuluvat käytettävissä oleva tulo kotitalouksittain (disposable income), palkkatulot sekä bruttokansantuotteeseen (bkt) per asukas liittyvä tulonkasvu. Kansainvälisesti tarkastellaan sekä tulojen että tuottavuuden kasvua sekä niiden jakautumista.

Keskeisiä ajureita ovat työvoiman tuottavuuden kehitys, palkkakehitys, työllisyys ja työtuntien määrä sekä pääomakannan kasvu ja investoinnit. Verotus sekä sosiaaliturva vaikuttavat käytettävissä olevaan tuloon. Pitkän aikavälin tulonkasvu heijastuu koulutuksesta, teknologisesta kehityksestä sekä institutionaalisista tekijöistä kuten oikeusvarmuudesta ja kilpailupolitiikasta.

Kasvu ja tulonjako eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Kokonaiskasvu voi olla korkea, vaikka tuloerot kasvavat, jos suurin osa kasvusta hyödyttää pieniä ryhmiä. Tästä syystä tulonkasvun mittauksissa kiinnitetään huomiota sekä keskiarvoihin että mediaanituloihin sekä köyhyyden ja elinkustannusten muutoksiin.

Politiikalla on keskeinen rooli elintasotavoitteiden saavuttamisessa. Koulutus, työmarkkinaosallistumisen tukeminen, innovaatiot sekä verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmän rakenne vaikuttavat sekä kasvuun että sen jakautumiseen. Kansalliset tilastot, kuten Tilastokeskus, sekä kansainväliset järjestöt, kuten OECD, tuottavat mittareita tulonkasvusta.