Tulkinnanvarmuus

Tulkinnanvarmuus tarkoittaa arvioinnin tai päätelmän epävarmuutta, joka syntyy siitä, että aineistosta tai tilanteesta voidaan johtaa useita päteviä, ei-yksiselitteisiä tulkintoja. Se kuvaa sitä, miten merkitys riippuu kontekstista, käytetystä teoreettisesta kehyksestä ja tutkijan valinnoista.

Tulkinnanvarmuus syntyy monista lähteistä. Data voi olla epätäydellistä tai moniulotteista, jolloin samaa ilmiötä voidaan tarkastella useista näkökulmista. Kieli, kulttuuri ja historiallinen tausta vaikuttavat siihen, miten ilmiöt tulkitaan. Teoreettiset oletukset, mallit ja valitut määritelmät ohjaavat johtopäätöksiä. Lisäksi tutkijan itsereflektointi ja mahdolliset vinoumat voivat muuttaa tulkinnan painotuksia.

Se esiintyy laajasti eri aloilla. Tieteellisessä tutkimuksessa tulkinnanvarmuutta esiintyy silloin kun mittaustulokset, mallit tai korrelaatiot ovat tilapäisesti epävarmoja. Historia-, oikeus- ja kielitieteissä sekä kulttuurintutkimuksessa tulkinnat voivat vaihdella riippuen lähdeaineistosta ja tulkijan kontekstiarvioista.

Tulkinnanvarmuuden hallinta perustuu läpinäkyvyyteen ja järjestelmällisyyteen. Hyvä käytäntö on selkeästi kuvata oletukset, määritelmät ja rajat, esittää useita mahdollisia tulkintoja, tehdä kriittinen laadullinen ja määrällinen arviointi sekä hakea vertaisarviointia ja riippumattomien lähteiden triangulaatiota. Näin voidaan auttaa lukijaa ymmärtämään, missä määrin johtopäätökset ovat riippuvaisia tulkintatavasta.