Tulehdustilanteissa

Tulehdustilanteissa viitataan elimistön tulehduksellisiin prosesseihin eri tilanteissa, kuten infektion, kudosvaurion tai autoimmuunireaktion yhteydessä. Tulehdus on monimutkainen biologinen vaste, jonka tarkoituksena on paikallistaa vaurio, poistaa taustatekijä ja edistää paranemista. Sen mekanismeihin kuuluu verenkierron muutokset, immuunisolujen rekrytoituminen ja tulehdukselliset välittäjäaineet.

Tulehdukselliset tilat jaotellaan usein akuutteihin ja kroonisiin. Akuutit tulehdukset kehittyvät nopeasti ja ovat yleensä lyhytkestoisia, ilmenneenä esimerkiksi punoituksena, lämmön tunteena, turvotuksena ja kivuna. Krooniset tulehdukset kestävät pidempään ja voivat johtaa kudosvaurioihin sekä arpeutumiseen. Eri tilanteissa tulehdus voi toimia sekä taudin oireilun seurauksena että sen ehkäisyyn osallistuvana mekanismina.

Oireiden ja syiden arviointi pyritään kohdentamaan perussyyin. Diagnostiikassa käytetään kliinisen arvion lisäksi laboratoriokokeita, kuten verenkuvaa, CRP:tä, ESR:tä ja valkosolujen määrän muutoksia, sekä kuvantamista ja tarvittaessa kudosnäytteenottoa. Diagnostiset lähestymistavat riippuvat epäillystä taudista ja potilaan yleisestä terveydentilasta.

Hoito tähtää sekä tulehduksen oireiden lievittämiseen että perussyyn hoitoon. Yleisiä lääkkeitä ovat tulehdusta lievittävät kipu- ja kuumelääkkeet sekä anti-inflammatoriset lääkeainet. Vakavammissa tai kroonistuneissa tapauksissa voidaan käyttää kortikosteroideja tai erityisiä immunomoduloivia lääkkeitä. Hoitoon kuuluu usein myös taudin muihin osa-alueisiin kohdistuvia toimenpiteitä, elämäntapamuutoksia ja tarvittaessa fysikaalista terapiaa sekä seurantaa.