Triangulaatiolla

Triangulaatiolla tarkoitetaan mittaus- ja kartoitusmenetelmää, jolla määritetään paikkojen sijainteja tai etäisyyksiä mittaamalla kulmia ja hyödyntämällä tunnettuja perusviivoja. Menetelmän perusta on kolmioppi: kun kahden pisteen välinen pituus tunnetaan ja useissa kolmioissa mitataan reuna- tai kulmamuutoksia, voidaan tuntemattomat sivut ja koordinaatit ratkaista trigonometrisesti. Perusviiva mitataan erittäin tarkasti, jonka jälkeen muut kohdepisteet sijoitetaan kolmioviivoihin.

Käytännössä triangulaatio etenee siten, että rakennetaan verkosto pisteistä ja mitataan kulmat teodoliitilla tai modernilla total station -laitteella. Menetelmässä lasketaan ensin yhden tai useamman kolmiomaisen epävarmuuden avulla muiden pisteiden sijainnit ja etäisyydet, ja tulokset täydennetään verkon yhtenäistämällä eli vähennetään mittausvirheitä least squares -menetelmällä. Aerotroian tai aerofotogrammetrian yhteydessä triangulaatio voi tarkoittaa mittausprosesseja, joissa ilmakuva-aineistolta rakennetaan kolmiulotteinen pisteverkko.

Historia ja sovellukset: Triangulaatio oli keskeinen geodeettinen ja kartografinen menetelmä ennen satelliittiperusteisia tekniikoita ja GNSS:ää. Sitä käytettiin suurten alueiden kartoittamiseen ja kartta-alueiden georeferointiin sekä rakennus- ja infrastruktuurihankkeissa. Nykyisin triangulaatio täydentää GNSS-tekniikoita ja fotogrammetriaa, ja sitä käytetään yhä esimerkiksi historiallisten karttojen rekonstruoinnissa, alueellisissa verkostosuunnittelussa sekä opetuksessa. Triangulaatio eroaa trilateraatioista, jossa etäisyydet mitataan suoraan ja sijainti ratkaistaan etäisyyksien perusteella ilman kulmamittauksia.