Transposioita

Transposioita on termi, jota käytetään kuvaamaan geneettisiä elementtejä, jotka voivat liikkua genomin sisällä tai siirtää itseään toiseen lokaatioon. Näitä liikkuvia elementtejä esiintyy sekä eläin- että kasvi- ja mikrobigeoneissa, ja niiden liike voi vaikuttaa geneettiseen säätelyyn sekä geenien rakenne- ja määrällisiin ominaisuuksiin.

Transposioiden tutkimus sai alkunsa Barbara McClintockin maissikokeista 1940–1950-luvulla. Hän osoitti, että osa geeneistä voi siirtyä tai virittää toiselle paikalleen, mikä johti transposonien olemassaolon hyväksymiseen ja myöhemmin syvälliseen ymmärrykseen genomien liikkeestä.

Transposiot jaetaan pääluokkiin kahdella periaatteella: retrotransposonit (Class I) liikkuvat RNA-välineellä kopioimalla itsensä ja siirtäen kopion uuteen sijaintiin; DNA-transposonit (Class II) liikkuvat DNA:lla käyttämällä leikkaa-ja-liimaa -mekanismia tai replikaatiorataansa pitkin. Liikkuminen voi olla itsenäistä tai riippua solun replikaatiosta sekä solun elimistön mukaan säädellyistä mekanismeista.

Merkittävä vaikutustransposioilla on genomien evoluutio ja perinnöllinen variaatio: ne voivat aiheuttaa insertioita, deleettoja tai säätelyalueiden modifikaatioita, vaikuttaen geenien ilmentymiseen. Sääntelymekanismit, kuten DNA-metylaatio ja piRNA-järjestelmät, pitävät transposiot hallinnassa solujen turvallisuuden varmistamiseksi.

Transposioita hyödynnetään nykyään myös biotieteissä tutkimusvälineinä ja biotekniikan työkaluina, esimerkiksi mutaatioiden luomisessa, genomien kartoituksessa sekä tietyissä geneettisissä koskettimissa. Ne ovat siten sekä luonnollinen genominen ilmiö että kiinnostava työkalupakki tieteellisessä tutkimuksessa.