Translokaatioilla

Translokaatioilla tarkoitetaan kromosomirakenteen muutoksia, joissa DNA:n pätkä siirtyy ei-homologisten kromosomien välillä tai siirtyy toiseen kohtaan samassa kromosomissa. Siirtymä voi johtua DNA-kaksoiskatkoksista ja niiden korjausmekanismeista sekä replikaatioon liittyvistä virheistä.

Yleisimmät translokaatioiden tyypit ovat reciprocal-translokaatio (vastin-translokaatio), jossa kahden kromosomin osat vaihtavat paikkaa, sekä Robertsonian-translokaatio, jossa akrosentriset kromosomit fuusioituvat ja syntyy yksi suurempi kromosomi. Translokaatioita voidaan luokitella myös tasapainoisiin ja epätasapainoisiin: tasapainoisessa translokaatiossa geneettinen materiaali säilyy kokonaisuudessaan, mutta sen asettelu voi kuitenkin vaikuttaa geenien ilmentymiseen; epätasapainoisessa translokaatiossa syntyy ylimääräisiä tai puuttuvia geneettisiä segmenttejä, mikä voi aiheuttaa kehitysvammaisuuksia tai sikiönmenetyksiä.

Kliinisessä kontekstissa translokaatioilla on merkittävä rooli syövissä ja muissa sairauksissa. Esimerkiksi Philadelphia-kromosomi t(9;22) BCR-ABL -fusiongeenin muodostumisessa on keskeinen leukemian mekanismi, ja kohdennetut hoidot ovat parantaneet potilaiden toipumista. Muita fusiongeenejä ja vaikutuksia geenien säätelyyn nähdään eri sairauksissa. Periytyvät tasapainoiset translokaatiot voivat olla oireettomia kantajille, mutta voivat lisätä sikiön kehityshäiriöiden ja keskenmenojen riskiä.

Diagnoosi perustuu kromosomianalyysiin: karyotyyppi, fluoresenssien in situ -hybridisaatio (FISH), kromosomien mikroryhmäanalyysi (array CGH) sekä nykyaikainen sekvensointi. Tulokset vaikuttavat neuvontaan, raskaus‑ ja hoitopäätöksiin.