Toiveajattelu

Toiveajattelu on ilmiö, jossa henkilön uskomukset ja odotukset ohjautuvat ennen kaikkea toiveiden mukaan eikä objektiivisen todistuksen perusteella. Sillä voi tarkoittaa uskoa todennäköisyyksiä, tuloksia tai tapahtumia, joita halutaan tapahtuvan, vaikka näyttö olisi epävarmaa tai ristiriidassa näiden odotusten kanssa. Toiveajattelu on yleinen osa arkipäivän päätöksentekoa eikä sitä pidetä kliinisesti patologisena.

Termiä käytetään sekä psykologian että yleisessä keskustelussa kuvaamaan kognitiivista ilmiötä, jossa motivaatiolla ohjattu päättely voi johtaa vahvistusharhaan, valikoivaan havainnointiin ja epärealistisiin arvioihin.

Ilmiö esiintyy monissa tilanteissa, kuten taloudellisessa suunnittelussa, ihmissuhteissa ja poliittisessa keskustelussa. Esimerkkeinä voivat olla usko siihen, että liiketoiminta menestyy ilman toimivia toimenpiteitä, tai usko, että konflikti ratkeaa helposti, vaikka todisteet osoittavat päinvastaista.

Vaikutukset voivat olla sekä lyhytaikaisia kannustavia että pitkäaikaisesti riskialttiita. Toiveajattelu voi lisätä optimismia ja motivaatiota hetkellisesti, mutta se voi johtaa siihen että ihmiset aliarvioivat riskit, tekevät virheellisiä päätöksiä tai pettyvät, kun toiveet eivät toteudu.

Kontekstin kriittinen tarkastelu ja todistusaineiston systemaattinen arviointi ovat keinoja vähentää toiveajattelun haittoja. Tavoitteena on erottaa realistinen optimismi rehellisestä, faktoihin perustuvasta päätöksenteosta.