Toistinverkkotekniikka

Toistinverkkotekniikka on viestintätekniikka, jossa signaalin kantamaa ja peittoaluetta laajennetaan käyttämällä toistimia eli repeatereitä. Toistin vastaanottaa heikon signaalin, vahvistaa sen ja retransmitoi sen eteenpäin, jolloin viesti voidaan kuljettaa pidemmälle tai kiertää maaston, rakennusten tai muiden esteiden aiheuttamat katvealueet.

Toistinverkoissa käytetään eri tapoja signaalin käsittelyyn. Analoginen toistin vahvistaa signaalin samalla taajuudella (amplify-and-forward), mikä on yksinkertainen ratkaisu mutta herkkä kohinalle ja epätoivottujen häiriöiden kumuloitumiselle. Digitaalinen tai regeneratiivinen toistin vastaanottaa signaalin, purkaa sen, virheenkorjaa ja lähettää sen uudelleen digitaalisessa muodossa, mikä parantaa signaalin laatua ja sietokykyä kohinalle. On myös olemassa passiivisia ratkaisuja, jotka eivät vahvista signaalia vaan ohjaavat sitä tai heijastavat sitä ympäristöön.

Verkko koostuu tyypillisesti useista toistimista, jotka muodostavat ketjun tai hajautetun rakenteen: kukin toistin kattaa oman alueensa ja siirtää signaalin eteenpäin seuraavalle toistimelle. Tämä mahdollistaa laajemman peiton ja paremman kattavuuden vaikeilla alueilla, kuten vuoristoisissa maastoissa, kaupunkirakenteissa tai tunneleissa.

Käyttökohteita ovat mobiiliverkkojen ja laajakaistaverkkojen peittoalueen laajentaminen, hätä- ja kriisiviestintä sekä televisio- ja radiojärjestelmien tukiverkkoina. Toistinverkkotekniikka tuottaa hyötyä erityisesti tilanteissa, joissa suora yhteys on epäkäytännöllistä tai mahdotonta. Haasteina ovat lisälatenssi, kumulatiivinen kohina ja kustannukset sekä säätely- ja energiatehokkuuskysymykset.