Toimintolaskennan

Toimintolaskenta (activity-based costing, ABC) on johtamisen laskentamenetelmä, jolla puolijohteita tai tuotteita koskevat epäsuorat kustannukset kohdistetaan ensin toimintoihin ja vastaavasti kustannusajureiden avulla tuotekohtaisesti. Sen tavoite on tuottaa tarkempaa kustannusinformaatiota kuin perinteinen pääomamenetelmillä tehtävä laskenta, jotta päätökset kuten hinnoittelu, tuotevalikoima ja prosessien parantaminen voivat perustua todellisiin toimintien kustannuksiin.

Prosessi koostuu useista vaiheista: tunnistetaan organisaation tärkeimmät toiminnot, jaetaan yleiskustannukset toimintokustannuspankeiksi, valitaan kuhunkin toiminnolle sopivat kustannusajurit, lasketaan kunkin toiminnon kustannusprosentti (toimintatili) ja kohdistetaan näiden toimintojen kustannukset kustannuskohteisiin (tuotteisiin, palveluihin tai asiakkaisiin) niiden käyttöasteen perusteella.

Keskeisiä käsitteitä ovat toiminnot, kustannuspoolit, kustannusajurit, toimintahinta ja kustannuskohde. Yleisimmät ajurit voivat olla koneaikaa, valmistelevien töiden määrä, tarkastusten määrä, tilaukset tai henkilöstön saadun työpanoksen määrä.

Käyttökohteet ja hyödyt sekä rajoitteet vaihtelevat: ABC voi parantaa kustannusläpinäkyvyyttä, tukea hinnoittelua, tuotevalikoiman optimointia ja prosessien tehostamista. Siihen liittyy kuitenkin suurempi tiedonkeruutaakka, monimutkaisuus sekä jatkuva ylläpito ja oikeiden ajureiden valitseminen.

ABC:n juuret sijoittuvat 1980-luvulle tutkijoiden Kaplanin ja Cooperin työhön. Se on levinnyt laajasti sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, myös terveydenhuollon ja palvelualojen kustannuslaskennassa.