Toimintarajoitteet

Toimintarajoitteet tarkoittavat kyvyssä suorittaa tehtäviä tai osallistua toimiin, joihin yksilöllä on terveydentilasta, sairaudesta, vammasta tai iän myötä syntyviä vaikutuksia. Ne voivat koskea arkipäivän perustoimintoja, liikkumista, aistitoimintoja, kognitiivisia tehtäviä tai sosiaalista osallistumista. Toimintarajoitteet eivät yksin määritä henkilön arvoa tai diagnosointia, ja kahdella saman diagnoosin omaavalla ihmisellä voi olla erikokoiset rajoitteet.

Rajoitteet voivat olla tilapäisiä tai pysyviä, keston ollessa lyhyt tai pitkä, ja ne voivat vaihdella lievästä vakaviin. Ne voivat liittyä sairauksiin, loukkaantumisiin, ikääntymiseen tai kehityksen eriytymiseen, sekä niihin vaikuttavat hoitotulokset, ympäristötekijät ja sosiaaliset tukiverkostot.

Esimerkkejä toiminnan rajoitteista ovat liikuntarajoitteet (kyky kulkea, tasapaino), omatoimisuuden haasteet (peseytyminen, pukeutuminen), näkö- tai kuulorajoitteet, puhe- ja kielelliset haasteet, kognitiiviset tai muistitoiminnot sekä hienomotoriset taidot ja kestävyys. Rajoitteet voivat ilmetä työssä, opiskelussa, asumisessa tai vapaa-ajan osallistumisessa.

Toimintarajoitteiden arviointi voi perustua toimintakyvyn arviointiin sekä standardoituihin mittareihin. Kansainvälisessä ICF-kehyksessä toiminta-, osallistuminen- ja toiminnalliset rajoitteet ovat toisiinsa yhteydessä. Suomessa toimintakyvyn arvioinnilla kartoitetaan tarvittavat tukipalvelut, kuten kuntoutus, apuvälineet, kotiympäristön muutostyöt, henkilökohtainen avustus tai sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalvelut.

Toimintarajoitteilla on merkittävä vaikutus itsenäisyyteen ja osallisuuteen. Ne voivat vähentää mahdollisuuksia työssä, koulutuksessa ja sosiaalisessa elämässä. Tukitoimet, kuten esteettömyys, apuvälineet, räätälöity kuntoutus ja ympäristön mukautukset sekä yhteiskunnan tuki, voivat lievittää rajoitteita ja parantaa hyvinvointia.