Tiedonkeräys

Tiedonkeräys on järjestelmällinen prosessi, jossa kerätään tietoa tietyn tutkimus- tai toimintakokonaisuuden tarkoituksiin. Kerätty tieto voi olla henkilötietoihin liittyvää dataa sekä ei-henkilöihin liittyvää dataa. Tiedonkeräys suunnitellaan ja toteutetaan siten, että sen keruu vastaa tutkimuksellisen tai toiminnallisen kysymyksen asettamia tarpeita ja että tiedot voidaan analysoida luotettavasti.

Perinteisesti tiedonkeräys voidaan jakaa primaarin ja sekundaarin tietoon. Primaaritiedonkeräys toteutetaan suoraan kohteelta kyselyin, haastatteluin, havainnoinnin tai kokeellisin menetelmin. Kvantitatiivisessa keruussa käytetään mitta-arvoja ja tilastollisia menetelmiä; kvalitatiivinen keruu keskittyy syihin, kokemuksiin ja konteksteihin. Sekundaaritiedonkeräys hyödyntää jo olemassa olevia lähteitä kuten tilastoja, rekisteritietoja tai aiemmin kerättyä aineistoa. Digitaalisessa yhteiskunnassa tiedonkeräys tapahtuu usein verkko- ja sensoritietojen, lokitietojen sekä automaattisen seurannan kautta.

Eettiset ja laadulliset näkökulmat: tiedonkeräyksessä on tärkeää varmistaa suostumus ja läpinäkyvyys, minimoida kerättävien tietojen määrä sekä suojata yksityisyyttä, esimerkiksi anonymisoinnilla tai pseudonymisoinnilla. Tutkimuksen ja käytännön tarkoituksiin on pyrittävä lisäämään luotettavuutta, validiteettia ja reliabiliteettia sekä ehkäisemään virheellisiä johtopäätöksiä ja harhoja.

Lainsäädäntö: henkilötietojen keräystä säätelee Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) sekä kansallinen lainsäädäntö. Rekisteröidyillä on oikeuksia tiedon käyttöön sekä oikeus päättää siitä, miten ja mihin tarkoituksiin heidän tietojaan käsitellään. Tietojen säilytysaika, turvallisuus sekä siirtäminen ulkopuolisille toimittajille on määriteltävä tiedonhallintasuunnitelmassa.

Käytännön sovelluksia ovat tutkimus, palvelujen kehittäminen, markkinointi ja hallintotehtävät. Haasteina ovat vastausosallistuminen, edustavuus sekä tiedon laadun ja hallinnan hallinta.