Tiedonkeruuta

Tiedonkeruuta tarkoittaa tutkimuksessa tai hallinnollisissa prosesseissa tietojen systemaattista hankkimista eri lähteistä. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiin, tukea päätöksentekoa tai tuottaa tilastollista tietoa. Lähteet voivat olla primaarilähteitä, kuten vastaajien antama tieto kyselyllä, haastatteluilla tai havainnoinnilla sekä kokeellisesti kerätty data, sekä toissijaisia lähteitä, kuten aikaisemmat tutkimukset, tilastot tai arkistot.

Menetelmät tiedon keruussa vaihtelevat kontekstin mukaan. Yleisimpiä ovat kyselyt ja haastattelut sekä erilaiset havainnointimenetelmät. Mittausten ja sensorien sekä digitaalisten jälkien käyttö laajentaa kerätyn tiedon määrää ja monipuolisuutta. Keruussa suunnittelulla on keskeinen merkitys: otanta-, mittari- ja kysymyspakettien kehittäminen, pilottivaihe sekä aikataulutus.

Laatu ja luotettavuus ovat keskeisiä: validiteetti eli mittarinKyky todentaa ilmiö sekä reliabiliteetti eli mittauksen tarkkuus. Keruussa on huomioitava mahdolliset virhelähteet, kuten valintaharha, ei-vastaaminen tai vastaajien piilotetut vastaukset. Tiedonkeruuta varten laaditaan usein tietohallintaa ja dokumentaatiota tukevia käytäntöjä: metadata, versionointi, tietojen säilytys ja tietoturva sekä mahdollinen anonymisointi tai pseudonymisointi.

Eettiset ja oikeudelliset näkökohdat ovat keskeisiä, erityisesti henkilötietojen käsittelyssä. Henkilötietojen suoja, suostumus sekä noudattaminen soveltuvia lakeja ja säädöksiä, kuten GDPR:ää, ovat olennainen osa tiedonkeruuta. Kerättyä dataa käytetään vastuullisesti, ja sen tarkoituksenmukaisuus sekä oikea-aikainen saavutettavuus ovat keskeisiä tavoitteita. Rajoitteina voivat olla resurssit, aikataulut ja tiedon saatavuus, mutta hyvällä suunnittelulla tiedonkeruusta saadaan luotettavaa ja käyttökelpoista tietoa päätöksenteon tueksi.