Tiedonkeruussa

Tiedonkeruussa tarkoitetaan järjestelmällistä prosessia, jolla kerätään ja tallennetaan tietoa tutkimuksen, päätöksenteon tai laadunvarmistuksen tarpeisiin. Tiedonkeruuta voidaan tehdä ensisijaisella (primäärisellä) eli suoraan lähteestä kerättävällä datalla sekä toissijaisella (sekundäärisellä) datalla, joka on jo valmiina toisista lähteistä kuten tilastoista tai rekisteritiedoista. Tiedonkeruuta voidaan lähestyä sekä määrällisesti että laadullisesti.

Tyypillisiä tiedonkeruumenetelmiä ovat kyselyt ja lomakkeet, haastattelut (yksilö- tai ryhmähaastattelut), havainnointi, kokeet sekä dokumentti- ja rekisterianalyysi. Digitaalisessa tutkimuksessa käytetään online-kyselyjä, mobiilialustoja sekä automaattista datakeruuta.

Prosessi sisältää suunnittelun, otannan sekä näytteenoton, mittareiden suunnittelun ja pilotoinnin, tiedonkeruun, sekä laadunvarmistuksen ja datan puhdistuksen. Tiedonkeruun laatu riippuu mittareiden validiteetista ja reliabiliteetista sekä vastaus- ja ei-vastausongelmien hallinnasta. Virheitä voivat aiheuttaa mittausvirheet, epäyhtenäiset tiedonkeruutilanteet sekä vastausvarmuus.

Keskeisiä eettisiä ja säädöllisiä näkökulmia ovat suostumus ja yksityisyyden suoja, anonymisointi ja pseudonymisointi, tiedon säilytys sekä rajoitukset tiedon käytölle ja siirroille. EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) sekä kansallinen lainsäädäntö ohjaavat datan suojaa ja käytön läpinäkyvyyttä.

Parhaita käytäntöjä ovat selkeät tutkimuskysymykset, huolellinen suunnittelu, läpinäkyvä dokumentointi sekä asianmukainen metadata. Lisäksi on tärkeää varmistaa kulttuuri- ja kielellinen soveltuvuus sekä seurata luotettavuutta ja edustavuutta sekä hallita käytännön haasteita kuten vastaus- ja tekniset ongelmat.