Teollisuusseosten

Teollisuusseokset ovat metalliseoksia, joiden koostumus ja mikrorakenne on suunniteltu erityisesti teollisiin käyttötarkoituksiin. Niiden avulla voidaan parantaa perusmetallien ominaisuuksia, kuten lujuutta, sitkeyttä, kulutuskestävyyttä sekä korroosion- ja kuumuusvastaisuutta. Seokset suunnitellaan siten, että ne ovat käyttöolosuhteisiin soveltuvia ja niillä voidaan saavuttaa haluttuja mekaanisia ja fysikaalisia ominaisuuksia.

Teollisuusseokset syntyvät lisäämällä pohja-ainetta (yleensä rautaa, alumiinia tai kuparia) toisiin metalleihin ja epämetallisiin lisäaineisiin. Yleisimpiä lisäaineita ovat esimerkiksi hiili, kromi, nikkeli, vanadiini sekä molybdeeni, mutta käytännössä seokset voivat sisältää laajan valikoiman muita elementtejä. Ne jaetaan pääasiassa raudan pohjaisiin teräseoksiin sekä ei-raudan pohjaisiin seoksiin, kuten alumiini-, kupari- ja titaani-seoksiin, sekä erikoisseoksiin kuten superseoksiin, jotka kestävät korkeitakin lämpötiloja ja voimia.

Valmistus ja jälkikäsittely vaihtelevat seoksen mukaan. Yleisiä menetelmiä ovat sulatus ja sekoitus, valaminen tai muodottaminen sekä lämpökäsittelyt kuten karkaisut, temperoinnit ja annealoinnit, joiden avulla rakennetta ja ominaisuuksia voidaan hallita. Ominaisuudet, joita teollisuusseoksilta odotetaan, liittyvät muun muassa lujuuteen, sitkeyteen, kovuuteen, kulutuskestävyyteen sekä korroosio- ja lämpötilankestävyyteen.

Käyttökohteita ovat auto- ja ilmailuteollisuus, rakennus- ja koneteollisuus sekä energia- ja kemianteollisuus. Teollisuusseosten suunnittelua ja käyttöä ohjaavat kansainväliset standardit ja laadunvarmistusmenetelmät (esimerkiksi ISO- ja ASTM-standardit), sekä materiaalikirjat ja sertifikaatit, jotka varmistavat oikean ominaisuustason sovelluksissa.