metalliseoksia

Metalliseokset ovat kahden tai useamman metallin tai metallin ja ei-metallin sekoituksia, joiden ominaisuudet poikkeavat yksittäisten alkuaineiden ominaisuuksista. Seosten koostumus ja mikrostruktuuri määräävät mekaaniset, fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet kuten kovuuden, lujuuden, sähkön- ja lämmönjohtavuuden sekä korroosionkestävyyden.

Perinteisiä metalliseoksia ovat teräkset (rauta-hiili-seokset), messinki (kupari-zinkki), pronssi (kupari-tina) sekä alumiini- ja titaaniseokset. Jaottelu tehdään usein ferro- ja non-ferroseoksiin sekä käyttöalueen mukaan, esimerkiksi rakennus-, kone- tai ilmailuseokset. Seostaminen, lämpökäsittely ja mekaaninen muokkaus vaikuttavat rakenteeseen ja siten ominaisuuksiin; vaihekaaviot ja diffuusio ovat keskeisiä käsitteitä materiaalitieteessä.

Valmistusmenetelmiin kuuluvat sulatus, valaminen, valssaus, ekstruusio, pinnankäsittely ja jauhemetallurgia. Seosten hitsattavuus, koneistettavuus ja korroosionkestävyys määrittävät soveltuvuuden eri teollisuudenaloille. Kierrätys ja ympäristövaikutukset ovat kasvavia huolenaiheita, ja standardit kuten EN ja ASTM ohjaavat laadunvarmistusta.

Tutkimuksen painopisteitä ovat mm. korkean entropian seokset, amorfiset metalliseokset ja nanorakenteiset materiaalit, jotka lupaavat parannuksia lujuuteen, keveyteen ja korroosionkestoon.