Televisiosignaalin

Televisiosignaalin on signaali, joka välittää television ohjelman kuvan ja äänen vastaanottajalle. Se voidaan lähettää terrestriaalin, kaapelin tai satelliitin välityksellä tai yleensivätyn Internetin kautta. Signaali koostuu sekä videosta että äänestä sekä usein myös lisäinformationsisällöistä, kuten tekstityksestä ja ohjelmatiedoista. Digitaalisen aikakauden myötä televisiosignaali käytännössä tarkoittaa pakattua, viritettävissä olevaa ja monistettavissa olevaa tietovirtaa.

Analoginen televisiosignaali on perinteinen muoto, jossa kuva ja ääni siirretään suoraan moduloidussa muodossa. Kansainvälisesti käytettyjä analogisen televisiokanavien standardeja olivat muun muassa PAL, NTSC ja SECAM. Digitaalinen televisio siirtää kuva- ja äänidatan pakattuina bittivirtoina, mikä mahdollistaa paremman kuvanlaadun, suuremman kanavien määrän ja lisäpalvelut. Digitaalissa käytetään pakkaus- ja virheenkorjausmenetelmiä (esim. MPEG-2/4 kuvasäiliöt sekä digitaalinen äänikoodi Dolby Digital) sekä standardeja DVB-ohjauksessa.

Jakelu tapahtuu kolmen pääreitillä: terrestriaalinen televisio DVB-T ja sen uudistettu versio DVB-T2, satelliittitelevision DVB-S/S2 sekä kaapeliverkosto DVB-C. Näihin liittyy lähetyksen multiplexointi, jossa useampi ohjelma ja palvelu kulkee samaan signaaliin pakattuna. Lisäksi yleistyvät IP-pohjaiset ja OTT-palvelut tarjoavat televisiota Internetin kautta.

Vastaanotto vaatii vastaanottimen, kuten television tai set-top boxin, sekä antennin, satelliittikuvion tai kaapelin. Demoduloinnin ja purun jälkeen kuva ja ääni rekonstruoidaan katsojalle. Televisiosignaalin laatu riippuu käytetystä teknologiaratkaisusta, taajuudesta, kaistanleveydestä ja mahdollisista häiriöistä.