Tavaramerkkiin

Tavaramerkki on suojattu merkki, jonka tarkoituksena on erottaa yhden yrityksen tuotteet tai palvelut muista. Suomen kielellä termi on tavaramerkki, ja sanaa tavaramerkkiin käytetään grammattisesti illatiivissa eli merkitys riippuu asiayhteydestä, kuten lauseesta “tavaramerkkiin liittyvät oikeudet” tai “tavaramerkkiin kohdistuvat vaatimukset.” Tässä yhteydessä tavaramerkkiin ei ole itsenäinen oikeusterminä, vaan kyseessä on kieliopillinen muoto sanasta tavaramerkki.

Tavaramerkki tarkoittaa signaalia, joka voi olla esimerkiksi sana, logo, väri, äänet tai kolmiulotteinen muoto, ja jonka tarkoitus on erottamaan tavarat tai palvelut tietyn yrityksen tarjonnasta. Rekisteröitävyyden kannalta merkille edellytetään erottuvuutta ja sitä, ettei merkki harhaanjohtaisi tai olisisi yleisesti hyväksytty hinta-arvailu. Yleisiä esteitä rekisteröinnille ovat harhaanjohtavuus, sekoitettavuus jo olemassa olevan merkin kanssa sekä yleisessä käytössä olevien sanojen sinänsä kuvaava luonne.

Oikeudet ja suojaus: rekisteröity tavaramerkki antaa omistajalle yksinoikeuden käyttää merkkiä tavaroiden tai palvelujen yhteydessä tietyillä aloilla. Oikeudet voivat estää toisia käyttämästä samankaltaista merkkiä samankaltaisissa tuotteissa tai palveluissa siten, että syntyy sekaannus. Tavaramerkkisuoja voi lisäksi rajoittaa väärinkäyttöä ja "double dipping" -tilanteita, sekä säilyttää arvon brändinä.

Rekisteröinti ja käyttö: Suomessa tavaramerkit rekisteröidään Patentti- ja rekisterihallituksessa (PRH). EU-tavaramerkit rekisteröidään EUIPO:ssa. Rekisteröinti on tavallisesti 10 vuotta kerrallaan ja on uusittavissa. Prosessi sisältää hakemuksen, toimielimen tarkastuksen, mahdolliset vastalauseet sekä rekisteröinnin julkaisemisen. Hakijalla on velvollisuus käyttää merkkiä käytännössä, jotta suoja säilyy.

Tavaramerkkiin liittyvät aihepiirit kannattaa tarkistaaPRH:n ja EUIPO:n ohjeista sekä oikeudellisesta neuvonnasta, jotta ymmärtää sekä rekisteröinnin että suojaamisen käytännöt.