Taustakohina

Taustakohina, eli background noise, on ei-toivottu ympäröivä ääni tai häly, joka esiintyy ilmaisun, mittauksen tai järjestelmän signaalin rinnalla. Se voi olla sekä akustista ympäristöä että laitteiston omaa, sisäistä kohinaa. Termiä käytetään sekä äänentoistoon ja tallennukseen että elektronisiin ja mittauskäytäntöihin liittyen. Taustakohina määritellään usein suhteessa signaalin voimakkuuteen ja sen vaikuttamiseen havaittuun tai mitattavaan tulokseen.

Lähteet ja mittaus: taustakohinaa syntyy ympäröivistä äänistä kuten liikenteestä, ilmanvaihdosta tai ihmisjoukoista sekä laitteistosta kuten mikrofonien, esivakainlaitteiden ja muistikoneiden lämpö- ja flicker-kohinasta sekä kvanttisesta kohinasta. Siten taustakohina voidaan ilmaisada desibeleinä ja se kuvataan usein kohinatasona (noise floor) sekä signaali-kohinasuhteena (SNR). Alueelliset mittaukset voivat hyödyntää erilaisia reititellisiä painotuksia, kuten A-painotus dB(A), kun halutaan ottaa ihmiskorvan herkkyydet huomioon.

Vaikutus: taustakohina heikentää signaalin selkeyttä ja ymmärrettävyyttä, rasittaa kuuntelukokemusta tai heikentää mittaustulosten tarkkuutta. Korkea taustakohina voi vaatia toimintoja kuten kohinanpoistoa, jos tarkoituksena on säilyttää hyvälaatuinen signaali.

Vähentäminen ja hallinta: taustakohinan hallintaan liittyy sekä ympäristön että laitteiston ratkaisuja. Ympäristössä käytetään äänieristystä, akustista toepetusta ja hiljaisempia tiloja. Tallennuksessa hyödynnetään suuntaavia mikrofoneja, oikeaa mikrofonipaikkaa ja asianmukaisia tilannetekijöitä. Digitaalissa prosessoinnissa sovelletaan kohinanpoistoa, suodatusta ja tilastollisia menetelmiä sekä oikeellisuutta parantavia kalibrointeja.

Käyttökohteet: taustakohinaa käsitellään usein äänen tuotannossa ja lähetyksessä, telekommunikaatiossa, rakenn acoustics -suunnittelussa sekä ympäristön- ja äänihäiriöiden mittauksissa. Se on keskeinen käsite kuuntelukokemuksen, puheentunnistuksen ja mittausmenetelmien tarkkuuden kannalta.